Elämän rajallisuus on surullista – Samalla se muistuttaa siitä, mikä on tärkeää

elämän rajallisuus

Emme ajattele sitä usein, sillä se on ikävää: Kaikki me olemme täällä vain käymässä. Tilapäisesti. Monesti elämän aikana voi tuntua, kuinka päivät ja tunnit kuluvat hitaasti, mutta keskimäärin kun katsomme taaksepäin, elämä tuntuu hujahtaneen sittenkin yllättävän nopeasti. Ja kaikki se, minkä näemme, on jo mennyttä. Se ei koskaan enää palaa. Epäreilua, eikö vain? Elämän rajallisuus iskee vasten kasvoja.

Elämän rajallisuus & “hukkaan heitetyt vuodet”

Kun elämä kerran on rajallista, sen luonnollisesti toivoisi olevan mahdollisimman hyvää. Jokaisen elämässä on aikoja, jotka myöhemmin katsottuna voivat tuntua menneen hukkaan: aikoja ennen kuin oivalsimme jotain tai teimme vihdoin jonkin tärkeän muutoksen. Hukkaan valuminen ei kuitenkaan ole totta!

Elämä ei ala vasta kun jokin on jollain tavalla. Kun saavutamme tiettyn varallisuuden, kun pääsemme vihdoin eroon jostakin asiasta tai laihdumme tiettyyn mittaan. Ei!

Elämä on syttynyt hetkessä, jolloin synnyimme (tai jo ennen tätä, kuinka vain). Sen liekki palaa jokaisena päivänä matkamme varrella, läpi kärsimyksen ja onnistumisen, sateen ja auringon. Elämän ikimuistoiset hetket ovat aina – ja myös harmaana päivänä voi löytää aarteen. Kenties nuo harmaat ajanjaksot ovat täynnä pieniä aarteita, joita emme koskaan kunnolla huomanneet.

Elämän rajallisuus

Luokittelu ei palvele onnellisuutta

Joskus kauhistun, kun kuulen, että jonkun elämässä olisi mennyt vuosia hukkaan, kun pitkä ihmissuhde päättyy. Aivan kuin mitään kallisarvoisia hetkiä ja oivalluksia sekä jaettua kumppanuutta ei laskettaisi. Aivan kuin vain se merkitsisi, mitä konkreettista jää käteen. Kuitenkaan kuoltuamme emme voi viedä mitään mukanamme. Vain kokemukset, muistot jäävät. Kenties niillä on suurempi merkitys kuin ymmärrämmekään.

Aikoinaan ajattelin itsekin elämäni tietyn vaiheen olleen huonompaa ja tietyllä tapaa hukkaan heitettyä. Tokihan mielelläni puristaisin tietyt kokemukset timantiksi ja lähettäisin raketilla avaruuteen. (Tosin silloin en olisi opinut niistä.) Se ei silti tarkoita, että koko tuo elämänvaihe: nuoruus, hölmöys sekä toimiminen traumojen ajamana, olisi ollut huonoa tai mennyt hukkaan. Nykyisin muistankin hyviä muistoja kaikilta elämäni ajoilta, ja myös jokaisesta ihmissuhteesta. Jopa niistä, joissa en aiemmin halunnut nähdä hitustakaan hyvää.

On ymmärrettävää, että mieleni keskittyi aikaisemmin negatiiviseen. Muinoin tapahtunut evoluutio on saanut ihmismielen tunnistamaan ensisijaisesti kaikki mahdolliset vaarat ja välttelemään niitä jatkossa. Hyvät asiat ovat hyviä, mutta tärkeysjärjestyksessä toissijaisia. Tämä on luonnollinen tapamme toimia, mutta valitettavasti se ei pitkän päälle palvele onnellisuuttamme.

Vähitellen opin tarkastelemaan elämää vähemmän mustavalkoisesti, vähemmän luokitellen. Ei mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. En sittenkään ollut vain onnellinen, että jokin aikakausi oli peruuttamattomasti taaksejäänyttä. Toisin kuin olin luullut, tunsin sittenkin haikeutta. Kaikesta siitä hyvästä, joka kuitenkin oli ja joka ei koskaan enää palaa.

Elämän ikimuistoiset päivät

Mietin elämän rajallisuutta usein. Hyvällä tavalla, integroiden mieleeni sitä todellisuutta, jossa elän sen sijaan, että pitäisin mieleni kiireisenä ja pyrkisin unohtamaan totuuden. Uskon, että ihminen voi olla onnellinen hyväksyen sen tosiasian, ettei mikään ole pysyvää. Intohimoisen ja iloisen onnen sijaan koen, että tämä onnellisuus on lähempänä ihmetystä ja kiitollisuutta. Siinä on hippunen nöyryyttäkin. Se ei ole onnellisuutta vain rajallisuudesta huolimatta, vaan ehkäpä juuri sen vuoksi.

Olenko sitten saavuttanut tämän onnen? En täysin. Uskon, että sitä saavutetaan vain asteittain. Niin kauan kuin elämän kipinä on meissä, on luonnollista haluta elää. Siksi myös elämän kipinän hiipuminen valmistaa meitä lähtöön, ja tätä valmistelua tarvitaan.

Elämän rajallisuus

Vaikka kuolema ei kolkuttelisi omaa lähipiiriä pitkään aikaan, elämän rajallisuus on silti surullinen asia. Haluamme kaiken jatkuvan. Totta kai!

Henkilökohtaisesti uskonkin, että kaikki jatkuu toisella tasolla, mutta se on kokonaan toinen asia. Elämä maapallon päällä on rajallinen, joten tehdään siitä kaunein mahdollinen tänä aikana, joka meille suodaan. Eletään rohkeasti, ylitetään pelkojamme. Ilmaistaan rakkauttamme. Astutaan ulos kuoristamme. Se on ainoa, millä on oikeasti merkitystä.

Sillä elämän ikimuistoiset päivät ovat nyt, nyt ja nyt. Aina tai ei milloinkaan.

riikka

Kuolema, Kaikki mitä olet aina halunnut tietää. Henna Mäkelin (S&S, 2018) (kumppanuusmarkkinointilinkki)

uniikkirunot by Riikka Lauanne
Tilaa oma uniikki runo häihin, muistojuhliin tai lahjaksi itsellesi.

Bright, näyttävä taidejuliste Atlantinlootuksen verkkokaupasta.

taidejuliste

Treasure, aarre. Taidejuliste Atlantinlootuksen verkkokaupasta.

Sinua saattaa myös kiinnostaa kirjoitukseni:

Pinnallisuus on OK! Stop itsesyytökselle!

Kolme hyvää asiaa, jotka tapahtuivat sinulle tänään

Hyvä itsetunto kuuluu kaikille

Atlantinlootuksen uusimmat kuulumiset, runot ja mietelauseet löytyvät Facebookista.

Tykkää tai jaa: