Enneunet: ensimmäinen kokemukseni pysäytti kuin seinään

enneunet

Uskon, että olen aina nähnyt enneunia olematta niistä kunnolla tietoinen. Muistan, kuinka monesti vuosien varrella saatoin yhtäkkiä muistaa, että hei, eikös juuri tapahtunut asia/tieto ollut unessanikin… Esim. joku menneisyyden henkilö tuli puheeksi ja silloin muistin, että näin juuri hänestä unta edellisyönä! En kuitenkaan kiinnittänyt asiaan suuremmin huomiota, laitoin sen sivuun. Niitä aikoja, kun koin nuorena aikuisena henkisen havahtumisen ja löysin myös tämän aihepiirin opettajani, alkoi tapahtua monia asioita. Asioita, joita pidetään yliluonnollisina, kuten telepatia, intuitio ja enneunet. Yliluonnollisia ne eivät kuitenkaan ole, vaan aivan luonnollisia ilmiöitä, joita tiede ei vain vielä ole löytänyt.

Vai onko sittenkin?

Tässä asiassa on itse asiassa tapahtunut ja tapahtumassa valtavasti muutosta. Erilaisia näkymättömiä asioita, kuten värähtelyä ja sen muodostamia kuvioita pystytään tutkimaan helposti jo nyt. Jopa telepatiaa on testattu. Vaikkei ymmärretä varsinaisesti, miten se toimii, se toimii. Ei tarvita kuin kahdelle ihmiselle anturit päähän ja heidän sijoittaminen eri tiloihin, jotka ovat täysin äänieristettyjä. Kaverukset eivät tiedä mitään toisistaan, mutta tuntevat toistensa tunteet. Kun toiselle näytetään tietokoneen ruudulta inhottavia kuvia, molempien anturit huutavat kaakossa. Tulos on hämmästyttävä.

Tällä kertaa haluan kuitenkin kirjoittaa eritysesti yhdestä aspekstista, jonka nimi on enneunet.

Oikeastaan enneunet eivät ole uskon asia.

Kun niitä kokee, se ei vaadi minkäänlaista uskoa. Kyse on enemmänkin tiedosta ja sen hyväksymisestä, mitä juuri on tullut todistettua. Vaikka kaikki muut sanoisivat, ettei se ole totta, sinä tiedät.

enneunet

Toisaalta mikäli enneuniin ei usko millään tasolla eikä pidä asiaa mahdollisena, tämä tieto ja kokemus voi mennä harakoille. Sen voi kieltää. Ihminen voi selittää itselleen asian niin, ettei enneuniin tarvitse edelleenkään uskoa, vaikka ne toistuisivat monta kertaa elämän aikana. Sattuma on yksi yleisimmistä selityksistä. Se alkaa rakoilla vasta siinä vaiheessa, kun uni on tarkka ja yksityiskohtainen, siitä on merkintä esimerkiksi päiväkirjassa, tai sen on kertonut jollekin. Tällöin unen toteutuessa ihminen ei voi enää kuvitella kuvitelleensa.

En varsinaisesti tiedä, mitä enneunet ovat enkä edes yritä vastata tähän kysymykseen

Kuitenkin olen pohtinut, että se ajatus, ettei ihminen voisi tietää tai “muistaa” tulevaa samalla tavoin kuin muistamme menneisyttä on vain oletus, ei välttämättä koko totuus. Tämä ei vaadi edes sitä, että elämä olisi ennalta määrättyä. Entä jos näemme skenaarioita, ja kun ne sitten tapahtuvat, niitä voidaan kutsua enneuniksi? Ne skenaariot, jotka eivät koskaan tapahdu ovat “vain tavallista unta” mutta periaatteessa aivan samanlaisia kuin enneunet.

Toisaalta hereillä ollessakin jotkin asiat voi vaistota intuition kautta jo etukäteen. Unissa päivätajunnan verho hälvenee – verho, joka hidastaa intuition toimintaa. Ehkä vastaus löytyykin siitä, että suuri tietoisuutemme tietää koko ajan valtavasti enemmän kaikesta, tulevaisuudestakin. Unien kautta pääsemme toisinaan tähän tilaan kiinni.

Uni smaragdinvihreästä mekosta

Ensimmäinen enneuneni, jolloin en voinut enää kieltää asiaa ja ihmetellä sattumaa, oli uni smaragdinvihreästä mekosta. Mekko oli puolipitkä, vyötäröltä laskostettu, juhlava, lyhyillä hihoilla. Unessa tapahtui kaikenlaista. Oli juhlat, ihmisiä ja nainen, jolla oli päällään tuo kiiltävä mekko.

Asuin tuohon aikaan Pietarissa ja pian herättyäni olin menossa kävellen korjauttamaan puhelimeni hajonnutta näyttöä. En ollut aikaisemmin käynyt sielläpäin. Liike sijaitsi kadulla, jolla oli antikvariaatteja ja muita putiikkeja. Yhtäkkiä tajusin nähneeni jotain ja käännyin ympäri. Sykeeni nousee nytkin, kun tätä kirjoitan. Uneni mekko oli näyteikunassa. Se sama.

Toinen mieleenpainuva uni oli mummoni poislähdöstä.

Unessa hän kupsahti kotonaan eikä ehtinyt soittaa ambulanssia tai tehdä yhtään mitään. Näin tapahtumaketjun sellaisenaan: ilman tunnetta tai dramatiikkaa. Tunne joka jäi, ei ollut paha. Uni oli raportinomainen, ja siinä siirryttiin seuraaviin tilanteisiin ja lopulta hautajaisiin.

Mielenkiintoista on, että näin mummon omissa haujaisissaan, istumassa vieraiden joukossa ja lyömässä innoissaan kättä yhteen. Ne olivat hänen juhlansa! Tätä en tietenkään voi todistaa tapahtuneeksi, mutta muu meni kuten unessa näytettiin.

Sittemmin olen nähnyt pieniä unia, usein aivan vähäpätöisiäkin, jotka ovat tapahtuneet lähitulevaisuudessa.

Saatan vaikkapa nähdä unessa jonkin luvun tai asian, jonka kohtaan seuraavana päivänä. Saatan nähdä unta jostakusta, ja henkilö tulee yllättäen puheissa vastaan – harvoin siis fyysisenä kohtaamisena, vaan sen sijaan niin, että joku mainitsee hänet tai vaikkapa niin, että näen kadulla aivan häntä muistuttavan ihmisen!

enneunet
Mystinen unimaisema, leikkikenttä mille vain

Uskon, että unilla on meille paljon annettavaa, kumpuavathan ne omasta sisimmästä.

Unien muistamisen opettelu onkin mielenkiintoista puuhaa. Moni väittää, ettei näe unia ollenkaan, mutta se tuskin pitää paikkaansa. Ihmisellä on erilaisia univaiheita, ja uskon, että unen mieleenpainuvuus voi riippua osin unen tasosta heräämisen hetkellä. REM- uni (rapid eye movement) on tila, jossa uni on niin todentuntuista, että jopa silmämme liikkuvat suunnistaen unen syövereissä. Mikäli heräämme tässä vaiheessa unta, voi paikanmuutos unesta omaan sänkyyn olla yllättävä. Sekunnin ajan uni on vielä läsnä, ennen kuin hälvenee pois ja ymmärrämme sen olleen vain unta.

Toisinaan uni voi tuntua miltei todemmalta kuin todellisuus. Unelle tyypillistä onkin, että tunteet, kuten ilo, kiihko tai rakkaus ovat läsnä puhtaina, voimakkaina. Haaveeni olisikin tuntea hereillä yhtä välittömästi ja vapaasti, ilman esteitä, kuin unessa. Välimatkaa yhä on, mutta onnekseni se on jo hieman kuroutunut. -> Ihanaa, että elämässä riittää tavoiteltavaa! 😉

Myöhemmin, reilu vuosi kuolemastaan, Mummo tuli käymään unessani.

Hän pahoitteli, ettei aiemmin ehtinyt tulla moikkaamaan ja kertoi, kuinka kiireinen on tuonpuoleisessa. On vaikka mitä kurssia, koulutusta ja matkustelua, ystävien kanssa! Hän oli oma itsensä, iloinen ja pukeutunut hohtavanvalkoiseen villapaitaan. En halua määritellä unta mihinkään kategoriaan, mutta harvinaisen mukava uni se oli. ❤️

Taidejulisteet maalauksistani toimittaa Pieni taidetehdas!

Sinua saattaa myös kiinnostaa:

Kehuminen palkitsee – miksi emme kehu?

Ihminen, jota vihaan kaikkein eniten

Selfie, joka tuhosi sielun

Tykkää tai jaa:
error