Kissa on opettanut minulle irtipäästämistä: Tässä on Mimosa!

Kirjoitin aikaisemmin koirastani, Jasmiinista täällä. Tasapuolisuuden nimissä haluan kertoa myös kissastani, Mimosasta! Mimosa (3v) on pieni ja herkkä, rakastava mutta vapaudenkaipuinen olento. Se on vähän kuin mieheni: onnellinen, kunhan saa tulla ja mennä. (Olenkin sitä mieltä, että mieheni toteemieläin on jonkinlainen kissa, ehkäpä mustapantteri. 😀 )

Tämä ei tarkoita, että Mimosa olisi välinpitämätön, se on todella läheisyydenkaipuinen ja sylissä viihtyvä kissa. Mimosa osaa ”tänne” ja ”istu”-käskyt, joita se tottelee lähes aina ja saa palkinnon. Se on myös todella uskollinen: jos minä olen pihalla, se päivystää lähelläni vaikka tuntikausia. Vasta kun menen sisään, se lähtee retkelle.

kissa ja minä

Valinta hetkessä

Mimosa löytyi kadulta kirppuisena n. 5kk iässä. Kun otimme sen mukaamme, se tiesi heti tulleensa kotiin. Hoidin sen kuntoon ja yhtäkkiä minulla oli vastuu siitä ja sen loppuelämästä. Hiekkalaatikosta, ruokinnasta kolme kertaa päivässä, vuosittaisista rokotuksista, kuukausittaisista loiskarkotteista (Teneriffalla tästä ei voi tinkiä, tulee tappavia tauteja) ja tietenkin leikkauttamisesta. Yhtäkkiä se oli minun – ja minä olin sen.

Jotkin asiat vain tapahtuvat, miltei yllättäen sen jälkeen, kun päätös on tehty. Ja joskus päätös täytyy tehdä hetkessä, tai se on ikuisesti mennyttä. Joko katsot jonkin kortin tai laitat sen pois, etkä koskaan saa tietä, millaista se olisi ollut. Kun ajattelen Mimosaa nyt tonkimassa kadulla roskiksia ja metsästämässä illallista ilman kodin lämpöä ja perhettään – ja minua ilman pientä taikaolentoani – tiedän että ratkaisuni oli ainoa oikea. Elämämme yhdessä on ihanaa!

Mimosan ikäero Jasmiiniin oli lopulta vain 3 kuukautta, ja nämä ovatkin ylimmät ystävykset ja leikkivät joka päivä keskenään. ❤️ Joskus leikit on rajuja, mutta Mimosa nauttii jahtauksesta ja hyökkäilee kuin ninja pusikoistaan silloin kun koira hakee pahaa aavistamattomana palloa.

kissa, Mimosa ja minä

Kissa, opettaja

Mimosa on opettanut minulle ennen kaikkea, että rakkaus ei kahlitse. Ennemmin onnellinen ja vapaa kuin häkissä varmuuden vuoksi. (Mutta me asummekin maalla, mikä tietenkin auttaa asiaa.)

Kissa on myös muistuttanut itselleni, että itsenäisyys ja läheisyys eivät ole toistensa vastakohdat, vaan usein tulevat käsi kädessä. Meidän ihmisten kohdallahan itsenäisyys, tyytyväisyys ja rakkaus ovat kaikki sukulaisia keskenään.

Joskus olen miettinyt, että Mimosalle voisi sattua mitä vain ulkoillessaan, mutta silloin olen ymmärtänyt, etten voi hallita kaikkea. Saman irtipäästämisen joudumme tekemään myös muiden ihmisten suhteen, ja lopulta myös oman itsemme kohdalla.

Elämässä ei kannata suojella liikaa. On elettävä ja kokeiltava. Ja annettava muiden elää ja kokeilla omia juttujaan. On otettava niitä pieniä riskejä ja koettava erehdyksiäkin, sillä vain siten voimme saavuttaa jotain ikimuistoista.

Parempi lyhyt mutta onnellinen elämä kuin pitkä ja pelokas. Sitä paitsi, harvoinpa pahimmat riskit toteutuvat, joten parhaimmillaan elämä on pitkä, vapaa ja rohkea.

Go Mimo!

riikka

Tilaa minulta oma uniikki runo esim. häälahjaksi tai muihin kesän juhliin! Olen julkaissut kolme runokirjaa sekä yhden antologian. Runojani pääset näkemään mm. täällä.

Sinua saattaa kiinnostaa myös:

Unelmaelämä ei odota – nyt tai ei milloinkaan!

Onnellisuus piilee kaiken takana: kuinka kuoria turhat kerrokset?

Kommunikaatio lähentää – uskallatko sanoa, mitä todella ajattelet?

Tykkää tai jaa: