Onnellisuus piilee kaiken takana – kuinka kuoria turhat kerrokset?

onnellisuus

Onnellisuus on yksi elämän suurista teemoista ja kysymyksistä. Todennäköisesti jopa se kaikkein suurin. Käsittelen aihetta tulevassa Nainen- Viisi heijastumaa-antologiassa runollani “Lyhty”. Julkaisen siis nyt yhden runoista etukäteen, olkoon se vaikka mainos! 😉

Lyhty

Illan hämärtyessä tien ylle syttyy lyhty

Yhtäkkiä oivallan,

Kaikki on minulle mahdollista

.

Tunnen sisälläni takkatulen leimuavan lämmön

Kuulen kipinöiden poksahtelevan, raksahtelevan

Jalassani villasukat

Ympärillä peitto ja tyynyjä

Olen turvassa, vaikka ulkona tulisi kylmä ja suuret kauhat louhisivat routaa

Arki ei voi minua tappaa

Turvassa

Silmissäni tähtien tuike

Avaudun jälleen ihmeille

.

Katulampun lumoava valo

Väreillen, pyörteillen

Runsaana, keltaisena lämpönä

Sanoo

Elämän olevan leikki

Juuri minua varten

onnellisuus, lyhty

Onnellisuus on tunne

Ja ihana tunne onkin. Kun tunnen onnellisuutta, tuntuu että kohoan enkä meinaa pysyä nahoissani. Tunnen kuinka väreilen. Se on näkymätöntä ja silti selvästi aistittavissa. Perhoset vatsassa ovat sen sukulainen.

Onnellisuus ei ole asia, kuten raha, kultamitali tai voitto. Sen sijaan se on suhtautuminen tuohon asiaan. Reaktio, joka sisältää tyytyväisyyttä, innostusta, iloa tai rauhaa. Maailman hienoin ja palkittu runo ei aikaansaa kirjoittajassaan onnea. Sen tekee kiitollisuus ja ilo, joka kirjailijassa herää hänen kuullessaan mahtavan palautteen – tai lukiessaan omaa runoaan.

Jokaisen elämä on täynnä asioita, joista voisi tuntea loputtomasti onnea. Toisinaan emme kuitenkaan pysty yhdistymään omaan onnentunteeseen. Tällöin sen edessä on toinen, voimakkaampi tunne. Huoli, pelko, ahdistus. Tästä hyvä esimerkki on hopeamitalin saaminen. Kultamitalin menetys voi harmittaa niin rankasti, että olo on pettynyt, hävinnyt. Joskus taas hopea voi olla suuri voitto. Itsessään se ei siis ole puhtaasti kumpaakaan – suhtautuminen ratkaisee.

Uskon, että mitä masentuneempi ihminen on, sitä enemmän hänellä on näitä toisia tunteita, jotka hyökkäävät onnellisuuden tielle.

“Ei niin nopeasti!” ne huutavat. “Ihan kiva, mutta ei sittenkään.” Kun masentunut voittaa kultaa, on sisimmässä silti tietty pessimistisyys ja riittämättömyys. Kiire, uhka, alitajuinen tarve olla vieläkin enemmän. Nyt vasta voitin ja olen jo näin vanha, muut ovat tehneet sen aiemmin. Voitto on hyvä asia, mutta miten saada voittoputki? Riittämättömys suoltaa ajatuksia, jotka huomaamattomasti pilaavat puhtaan onnen ja ilon.

Varmasti kultamitali ilahduttaa masentunuttakin hetken aikaa, mutta moni muu pienempi asia menee tällaiselta henkilöltä aivan ohi. Tai paremminkin: ne miljoonat ja miljardit pienet ihanat asiat. Onnellisuus on kaukana ja siksi laimeaa. Se ei yllä juurikaan koskettamaan.

Miten ihmeessä masentunut voisikaan iloita siitä, että aurinko paistaa tai että hän ehtii jonnekin ajoissa, tai saa vaikkapa käytyä suihkussa! Tällaiset asiat eivät ole yhtään mitään niiden negatiivisten tunteiden kanssa, joita masentunut alinomaa päässään pyörittelee. (Huomasi hän niitä itse tai ei.)

Onnellisuus vaatii turvassaolon tunteen

Tietyllä tavalla masentunut luulee olevansa vaarassa. Tapoja kokea vaaraa on loputtomia. Arvottomuus, yksinjääminen, avuttomuus, riittämättömyys, heikkous. Näitä tunteita kokee jollain lailla jokainen. Kun tarkastellaan onnellisuutta, niiden määrä ja voimakkuus on ratkaisevassa asemassa. Pelko blokkaa pois sen ihanuuden (runsauden, välittömyyden, hyväksynnän tai rauhan), jonka jokainen hetki tavalla tai toisella tarjoaa. Juuri sen vuoksi turvassaolon tunne on onnellisuuden elinehto.

Turvassaolon tunne on kuitenkin hankala juttu. Sitä ei voi huijata. Kun alitajunnassa on paljon pelkoa, on mahdoton tuntea, että kaikki on hyvin. Kun haluamme olla aidosti onnellisempia, meidän onkin kohdattava se, mikä seisoo onnen tiellä. Kohdattava se arvottomuus, riittämättömyys ja pienuus, joka joskus on tullut omaksuttua. Häpeä ja hylätyksituleminen. Kaikki tuo on nähtävä ja huomattava valeeksi.

Vapautuminen varjoista ja pimeydestä on se, mitä onnellisuus väsymättä toivoo ja odottaa. Vapautuminen toimimattomista suhteista, malleista ja asioista. Vapautuminen tunteiden patoamisesta. Ennen kaikkea vapautuminen itsekriittisyydestä ja siihen liittyvästä ylenpalttisesta itsekontrollista. Moniulotteinen vapautuminen on ainoa tie onneen. Muuta reseptiä ei ole. Ei raha, ei suhde, ei mikään muu. Ainoastaan vapautuminen siitä, mikä ei ole totta.

Kun kuorimme pois tätä vankilaa, vähä vähältä onnellisuus vapautuu. Onnellisuus ei koskaan piilottele huvikseen tai sattumalta. Päin vastoin, se on aina läsnä ja toivoo sinun löytävän sen.

Ihminenkin voi kukkia, kun hän uskaltaa päästää kaikki värit pintaan.

Runossa kirjoitan: Olen turvassa, vaikka ulkona tulisi kylmä ja suuret kauhat louhisivat routaa. Arki ei voi minua tappaa.

Pitkän osan elämääni koin sen jotenkin harmaaksi. Nyt tuntuu, ettei tuo arjen ” suuri harmaa kauha” enää kosketa minua. Se louhii aina jossain, mutta olen paremmalla puolella. Puolella, jolla varjot ovat vähäisemmät ja ilo ja onni pääsevät koskettamaan. Ne läikähtelevät pinnassani vapaasti kuin valo vedessä.

Silti ne eivät ole koko ajan läsnä. Koko ajan läsnä on vain tietynlainen rauha. Mikäli onnea ajatellaan intohimoisena ilona ja räiskeenä, en ole onnellisempi kuin ennen. Olen vain valtavasti vähemmän onneton. Hyväksyvämpi, rauhallisempi.

Toisinaan saavuttaakseni tämän olotilan minun täytyy olla vihainen. Toisinaan ollakseni onnellinen minun täytyy olla rutiköyhä (tavoitellen omaa unelmaani). Toisinaan onneni vaatii sen, että kohtaan oman onnettomuuteni ja sen takana piilevät uskomukset. (Joita muuten riittää!)

En tiedä, mitä sinun onnellisuutesi vaatii. Haluaisiko se katsoa auringonlaskua? Kenties taputtaa lampaita? Haluaisiko se antaa itselle lahjan? Vaihtaa työpaikkaa? Raivota jollekin?

En tiedä, mutta yhden jutun sanon. Tee kaikkesi! Tee se onnellisuutesi tähden.

riikka

Pieni Taidetehdas tarjoaa nyt myös kanavointina kirjoittamani herkät uniikkirunot! Tilaa omasi!

Sinua saattaa myös kiinnostaa: Elämän juliminen: Kaikki ne päivät, jotka unohdettiin

Tykkää tai jaa:
error