Rehellisyys parantaa kehon ja mielen – kuinka aloittaa?

rehellisyys saari

Rehellisyys on pelottavaa. Yksi yhteiskuntamme tyypillisistä ongelmista onkin liiallinen myötäilyn ja salailun ilmapiiri. Ei sillä, etteikö sopiva myötäilemisen taito olisi tärkeää minkä tahansa yhteistyön tai -elon onnistumisen kannalta. Kaikki eivät voi saada tahtoaan läpi aina, se on selvä. Mutta voivatko kaikki siitä huolimatta kertoa mielipiteensä? Saavatko he olla sitä, mitä ovat? Sallitaanko rehellisyyttä todella?

(Aikaisempi kirjoitukseni aiheesta: Itsen löytäminen vaatii ennen kaikkea rehellisyyttä)

Oli kyseessä sitten työ- tai perheyhteisö, usein ongelmaksi muodostuu kiinteä hierarkia, jonka välillä kommunikaatio ei kykene kulkemaan vapautuneesti. Saatamme kärsiä omassa roolissamme, jossa luulemme, ettei rehellisyys ole mahdollista.

Mutta kun lasi todella täyttyy, muuri murtuu vihan saattelemana. Se ei sittenkään ole läpäisemätön. Itse asiassa tuo jykevän oloinen muuri koostuu vain ajatuksista ja toimintatavoista, jotka olemme omaksuneet jossain vaiheessa elämää.

Rehellisyys on aina mahdollista. Ja mitä aikaisemmin sen valitsemme, sitä vähemmän vihaa pääsee pakkautumaan. Mitä vähemmän kerrytämme, sen kevyempi meidän on olla – ja sitä helpommin tunnemme hyvää myös muita kohtaan.

Mitä rehellisyys on?

On tärkeä ymmärtää, ettei rehellisyys vaadi eikä tarkoita jatkuvaa ulostulevaa ajatusvirtaa. Kävelisimme kadulla ja toteaisimme ääneen, että siinäpä tyylitön takki, tuollapa resuinen olemus ja niin edelleen. Ääneen ajatteleminen ei ole sen rehellisempää kuin pään sisällä ajatteleminen.

Sen sijaan rehellisyyden olomuotoja voisi olla:

  • Kun ihminen on luontaisessa kanssakäymisessä, hän uskaltaa tuoda totuutta pintaan valheen sijaan.
  • Hän ei vähättele ongelmaa tai piilottele omia tarpeitaan.
  • Hän osaa tarvittaessa käyttää sanoja Ei kiitos.
  • Vaikkemme näe toisiamme koskaan kokonaan, rehellinen ihminen ei tarkoituksella luo väärää kuvaa ostaakseen sillä toisen hyväksyntää.

Rehellisyyttä eivät ole ainoastaan sanat, vaan tietenkin myös teot. Ei ole tarpeen kertoa jollekin päin naamaa, ettei tämän seura kiinnosta. (Paitsi ääritapauksissa!) Silti on tarpeen olla hengailematta tuossa samaisessa seurassa. Jaloilla äänestäminen on rehellisyyttä. Jalat myös kuljettavat meitä seuraan, jossa tunnemme olomme kotoisaksi. Kun joku viihtyy seurassamme, se kertoo paljon enemmän kuin kauniit korulauseet.

rehellisyys kosketus

Vaikka ihminen olisi hukassa miellyttämisen ja vaikenemisen verkossaan, sisimmässään hän tietää oleelliset asiat. Ne, joilla on hänelle väliä. Sisimmässään ihminen tietää, milloin on epärehellinen. Yleensä se vaivaa häntä, suurestikin.

Mutta kun emme uskalla tai osaa muuta, heijastuu tuo epämukavuuden tunne yleensä syytöksenä ulospäin, toiseen ihmiseen. Olen kuullut sanottavan, ettei jollekulle yksinkertaisesti voi puhua. Joku ei koskaan tulisi ymmärtämään sitä tai tätä. Olen ajatellut näin itsekin. Tällaiset puheet kumpuavat kuitenkin vaiheesta, jossa emme uskalla vielä edes kokeilla: Kärsimme, mutta samalla etsimme epärehellisyyttä tukevia faktoja. Todisteita siitä, ettei meidän kannattaisi kasvaa ulos pieneksi jääneestä laatikostamme.

Ymmärsipä joku meitä tai ei, rehellisyyden kannalta sillä ei ole väliä. Rehellisyydellä ei ole ehtoja. Se vaatii ainoastaan rehellistä ilmaisua; sanoin, teoin tai vaikkapa kirjeitse.

Vaikutus kehoon ja mieleen

Rehellisyyden ja epärehellisyyden vaikutus hyvinvointiin on paljon suurempaa kuin yleisesti ymmärretään. Puhumattomuuden luoma vaivaava tunne on energiaa, joka patoutuu kehoon vihana, pettymyksenä, epätoivona tai muina tunteina. Kun ihmisen sisällä on paljon tällaista negatiivista energiaa, se väistämättä vaikuttaa terveyteen. (Koen olevani esimerkki tästä.)

Stressin negatiivisista vaikutuksista terveyteen on jo olemassa valtavasti tietoa. Stressi vain linkitetään usein vahvasti kiireeseen ja työtaakkaan. Helposti ajatellaan, että joutilas ihminen on stressitön, mikä ei voisi olla kauempana totuudesta. Yksi tärkeä seikka, joka pääseekin unohtumaan, on että epärehellisyys on yksi suurimmista stressin lähteistä.

Kun meidän pitäisi sanoa suorat sanat jollekin, mutta kannamme sitä vain sisällämme. Ihmissuhteet, joissa emme koe tulevamme hyväksytyiksi omina itseinämme, mutta silti jatkamme tapailua. Liioittelu tai vähättely. Traumojen lakaisu maton alle. Toimiminen omaa tahtoa vastaan. Kaikki se on epärehellistä. Ja todella stressaavaa.

Mutta jos epärehellisyyden vaikutus ihmiseen onkin valtava, sama pätee myös rehellisyyteen. Siinä missä epärehellisyys tappaa, herättää rehellisyys jälleen henkiin. Kuin autiomaahan laskeutuneet siemenet harvinaisen sateen jälkeen. Eikä koskaan ole liian myöhäistä avata hanoja. Ei edes kuoleman lähestyessä.

Kuinka siis aloittaa rehellisyys?

Rehellisyyteen liittyy ensisijaisesti omien ajatusten kirkastaminen itselle. Vaikka ne olisivat paikoitellen epäsovinnaisia, ne ovat totuus.

Kaivatessani kohti rehellisempää elämää voin kysyä itseltäni:

  • Onko elämäsäni puhumattomuutta, joka vaivaa? (Annan itselleni tilaa vastata.)
  • Mitä tarvitsen elääkseni itseni mukaisesti, ollakseni totta? (Jälleen tilaa ja mielellään vaikkapa mindmappia paperille.)
  • Onko lähipiirissäni tai töissä jokin sellainen asia tabu, jonka ei tulisi sitä olla? (Mitä tapahtuisi, jos siitä puhuisi ääneen?)
  • Mikä on oma vastuuni rehellisyyden saavuttamisessa? (Mitä voin tehdä?)
rehellisyys mindmap
Ajatusten selvittelyä

Ennen kuin tiedämme, mitä sanoa muille, on hyvä tietää, miltä itsestä ylipäätään tuntuu. Ei tehdä kuten on aina tehty, vaan pysähtyä hetkeksi tarkastelemaan. Mielellään päivittäin.

Koen rehellisyyden liittyvän pitkälti siihen, että ihminen oppii luottamaan itseensä. Hyväksymällä itsensä ihminen oppii suhtautumaan neutraalimmin ulkoiseen palautteeseen. Se ei voi enää tuhota. Sitoudu siis itseesi ja tee vähintään yksi itseä rakastava teko päivässä. Ajan myötä tällainen energia kasvaa ja monistuu.

Parhaiten rehellisyyttä voi oppia vain harjoittelemalla

Parasta on, mikäli saamme jonkun läheisen mukaan “rehellisyyshaasteeseen”. Kumppanin tai ystävän, jonka kanssa opetella puhumaan vaikeistakin asioista. Asiasta voidaan sopia, jolloin kumpikin tietää olevansa turvassa muutoksessaan. Samalla opetellaan myös toista asiaa: Se, ettei toisen mielipide tunnu hyvältä, ei haittaa. (Edes puolisoiden ei tarvitse tykätä toisissaan kaikesta!) Tämä nimenomaan on maailman tärkeimpiä ja vaikeimpia taitoja…

Vaikkei meillä olisikaan sparrauskumppania, voimme sosiaalisissa tilanteissa opetella puhumaan hieman avoimemmin ja ikäänkuin sisimpäämme paljastavammin. Näitä tilaisuuksia mahtuu jokaisen elämään.

Kun jatkamme tarpeeksi pitkän, saatamme alkaa havaita omia suojamuureja, joiden takaa olemme automaattisesti toimineet. Aina ne eivät rajoita vain sanoja, vaan myös ilmeitä, eleitä tai kosketuksia. Kun vapaudumme entistä syvempään rehellisyyteen, alamme ymmärtää, että se on parasta, mitä ansaitsemme, ja mitä muut meiltä ansaitsevat. Hyvässä ja huonossa.

Sillä rehellisyyden nimissä, mitä merkitystä onkaan keskustelulla tai ihmissuhteella, jossa puhuvat pinnalliset kuoret, eivätkä sisimmät edes kohtaa?

riikka

Tykkää ja kommentoi Atlantinlootuksen FB-sivulla.

Omien maalausteni kaveriksi Pieni taidetehdas-verkkokauppaan on ilmestynyt ensimmäinen taiteilija Julia Koskisen taidejuliste! Klikkaa tästä katsomaan! Julistetta voi tilata kahdessa eri koossa, 60x40cm sekä 40x30cm. Tsekkaa myös värikkäät postikortit! ❤️

Sinua saattaa kiinnostaa myös kirjoitukseni:

Hyvyys ja kiltteys voi olla salakavala tie helvettiin

Kehuminen palkitsee – miksi emme kehu?

Tykkää tai jaa:
error