Tajunnanvirtaa ja taloudellista itsenäisyyttä

taloudellista itsenäisyyttä ylläpitävät eurot

Istun ruokapöydän ääressä. Edessäni on tietokone, sen takana vastapäisen istujan paikka. Näen lippuja ja lappuja. Ne ovat täynnä tekstiä. Vastapäisellä bambutabletilla on rahaa: seteleitä ja kolikoita. Seteleiden painona on vihreitä kiviä, joiden lajeja en tiedä tai muista. Painoa tarvitaan, sillä veto voi olla voimakas. Silloin kaikki lentää. Onneksi läpiveto on mahdollinen: on helppo tuulettaa.

Vieressäni pöydällä on lappu. Siinä lukee “Kaikki Hyvin!” ja alla on piirretty onnekkaan kalan kuva. Raapustin lapun, kun mieheni oli palaverissa lappujen ja rahojen keitaassaan. Tein sen, sillä olin aikaisemmin joko etsimässä jotain tai valittelemassa jotakin asiaa, en muista tarkalleen. En voinut puhua kesken palaverin, joten se lähti “kirjeenä”. Ei enää ongelmaa / Älä huoli minun ongelmastani.

Tietokoneeni vasemmalla puolella on kynä

Se muistuttaa menneestä elämästä. Yrityksestä, jossa en ollut mukana millään tavalla, mutta joka vaikutti elämääni suuresti ja muutti minut eri maihin. Olinhan minä osallinen, mutten koskaan virallistettu.

Olin aikoinaan ns. kotirouva. En siten, etten olisi luonut omaa uraa, vaan siten, etten tienannut siitä juuri mitään. Asuimme Venäjällä, se oli luonnollinen vaihe. Mutta jokainen luonnollinen vaihe päättyy. Etenkin, kun jokin siinä alkaa ahdistaa. Silti nyt, kun minulla on kaksi työtä (toinen rämpivänä yrittäjänä, toinen osa-aikainen palkkatyö), kaipaan välillä kotirouvan elämää. Siivoaisin niin paljon, jos vain ehtisin! Ihan omaksi iloksenikin. Keittiö ei koskaan pääsisi “räjähtämään käsiin”. Haahuilisin puutarhassa. Harjaisin eläinten turkkeja! Meditoisin enemmän, enkä vain kun on jo lähes pakko.

Kotirouvuudessa on kuitenkin eräs merkittävä ongelma

Kun haluaa suhteen olevan kiehtova ja tasa-arvoinen, ei ole optimaalista, että nainen hoitaa miestä kuin äiti poikaa. Silittää paidat ja pakkaa laukut, etsii toisen hukkaamat tavarat ja leikkaa hiuksiin pottamallisen kampauksen. Mieheni ei halua enää mitä tahansa palvelua. Hän näkee minut naisena, ei äitihahmona, jota tarvitsee poimimaan sukkansa lattialta. Olen aivan liian hyvä ja arvokas siihen hommaan. Toisaalta mieheni myös haluaa itselleen enemmän rahaa. Sen hän on ansainnut.

Mitä minuun tulee, näen taloudellisen itsenäisyyden osana kokonaisvaltaista itsenäistymistä. Ja itsetuntoa. Etenkin me naiset (mutta usein myös miehet) joudumme usein lähtemään uuteen nousuun vuosien tauon jälkeen, oli kyseessä sitten lapset tai vaikkapa ex-patriaattius. Tai paremminkin saamme, sillä onnistuessaan tällaiset projektit ja välivuodet ovat lahjoja, joihin kukaan ei todellakaan pakota.

Tämä uuteen nousuun lähteminen saattaa vaatia kekseliäisyyttä ja luovuutta. Usein myös uuden oppimista ja astumista oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Kun haasteet ovat korkeimmillaan, paluu takaisin vanhaan voi houkuttaa. Ajan myötä asiat kuitenkin tuppaavat kehittymään. En ole koskaan kuullut kenenkään katuvan taloudellista itsenäisyyttään, toisin kuin sen hylkäämistä.

Taloudellisella itsenäisyydellä on monta vaikutusta

Kun kumpikaan puolisoista ei tarvitse toistaan hoitamaan jotain elämän osa-aluetta, syntyy asetelma, jossa toisen poistuminen ei romauttaisi kokonaisuutta. Tämä on tärkeä asia, jota harvoin tulee ajateltua… Vielä tärkeämpää siitä tulee, kun kuvioon liittyy lapsia.

Kykyään hallita kokonaisuutta ei tietenkään tarvitse toteuttaa sataprosenttisesti, mutta silti se olisi hyvä olla olemassa. Eikä se varmasti ole huonoksi parisuhteellekaan, kun toisen ei tarvitse hoitaa ikuisesti ja yksin yhtä osa-aluetta.

Edelleenkin teen suuren osan kotitöistä

Kyseessä on sovittu diili. Entiseen nähden keventynyt. Voisin kutsua sitä kolmanneksi työksi. Se mitä tässä kolmannessa työssä annan, korreloi täydellisesti siihen, mitä saan. Ainakin juuri nyt.

Kun arvioitu tuntipalkkani muissa töissäni kohoaa, voi tilannetta puntaroida uudemman kerran. Haluanko silloin enää kolmatta työtä, vai jaetaanko se mittatikulla ja viivottimella täsmälleen puoliksi? Ulkoistetaanko siitä jokin osa?

taloudellista itsenäisyyttä - kala viestintuojana

Vaikka olisin miljonääri, voin hyvin kuvitella hoitavani omaa kotiani. Ja jos mieheni on kiireinen, hänen ei tarvitse tehdä muuta kuin lähetellä sydämin koristeltuja shekkejä. Tai onnellisin kaloin. Rahaa kun ei koskaan ole liikaa. Keksin sille kyllä käyttökohteita tässä maailmassa. ❤️

riikka

Toiminimeni Atlantinlootus myy Pieni Taidetehdas-verkkokaupan kautta taidepainatuksia ja runokirjoja. Jos sinulla on ajatus tuotteesta tai palvelusta, joka voisi sopia verkkokauppaani, otathan yhteyttä!

Sinua saattaa myös kiinnostaa kirjoitukseni:

Kun kumppani ei täytä toiveitasi, kysy itseltäsi seuraavat asiat

Maskuliinienergia vapautti minut liikkumaan ja toimimaan

Tykkää tai jaa:
error