Tila on kaiken avain

Tila, kuvassa katson taivaan avaruuteen

Mitä ikinä haluammekaan saavuttaa, se vaatii tilaa. Fyysistä ja henkistä. Tila voi olla aikaa. Tila voi olla päänsisäistä. Jos unelmiinsa ei usko, ne eivät ole mahdollisia. Silloin niille ei ole tilaa. Ahtauden visio voi olla henkilökohtainen tai kollektiivinen, mutta harvoin se silti on ainoa totuus. Kun jokin haave on syntynyt, on puuttuvaa tilaa mahdollista lähteä havittelemaan ja tavoittelemaan.

Fyysinen tila

Fyysistä tilaa haluamilleen asioille voi tehdä siivoamalla kaiken tarpeettoman pois elämästään. Tämä prosessi on itselläni jatkuva. Se on hidas, sillä en ole siivousintoilija ja lisäksi olin aikaisemmin kovin huono heittämään mitään pois. On kuitenkin voimaannuttavaa luopua jostakin, joka periaatteessa on ihan kiva, mutta joka ei sisimmässä tunnu enää hyvältä. Se on juuri sellaista itsen kuuntelua, rohkeutta, riskinottoa ja vapautumista, jota vapaasti virtaava elämä kaipaa. (Ja kun laitan kaiken käyttökelpoisen myyntiin tai kierrätykseen, poisheittämisen kynnys madaltuu.)

Itselläni luopumisen kynnystä on nostanut se, että tykkään askarrella ja uusiokäyttää kankaita, koruja jne. Se ei ole ongelma, kunhan kyseinen kokoelma säilytetään visusti omassa paikassaan. Välillä nämäkin materiaalitkin voi käydä läpi uusin silmin. Nykyisin sihtini askarteluroinaan on hieman tiukentunut, mutten ehkä koskaan pääse siitä, että olen sydämeltäni aarteenetsijä ja tuunaaja…

Kun tilan raivaamisen aloittaa pienestä, se on hyvää harjoitusta suurempia päätöksiä varten. Tällaisiin asioihin voivat kuulua niin asuinpaikka, auton hankkiminen tai siitä luopuminen, kuin työ tai mikä tahansa uudistusta kaipaava kuvio. Saavutettu tila palvelee optimaalisemmin sekä meitä itseämme että kaikkea sitä, minkä tunnemme tärkeäksi.

Ajallinen tila

Ajallista tilaa voi luoda karsimalla elämästään liikoja tekemisiä ja tapahtumia. Tottahan toki elämässä tulee olla sisältöä, mutta balanssi on tärkeä. Joka päivään tulisi kuulua myös rauhaa, tai saavutamme tilan, jossa tsressitasot eivät laske… Usein ”puskemme” vielä johonkin asiaan, ja juuri se puskeminen kielii ylisuorittamisesta. Suuret työt on tärkeää palastella pienemmiksi niin, että elämä on jatkuvasti elettävän arvoista ja mukavaa.

Ajalliseen tilaan liittyy myös sosiaalinen tila. Sosiaalista tilaa voi saavuttaa rentoutumalla ihmissuhteissaan eikä yrittäen suorittaa hyvän ystävän tai sukulaisen rooliaan. Olen joskus miettinyt, että jos joku ihminen tietäisi, etten jaksa häntä juuri silloin tavata, niin tuskin hänkään juuri silloin haluaisi tavata minua tietäen tunteeni. Lopulta elämä on monin tavoin hyvin yksinkertaista, mutta me itse teemme siitä monimutkaista.

Mitäpä jos alkaisimmekin yhä enemmän kuunnella tunnettamme. Emme ottaisi yhteyttä kehenkään enää velvollisuudesta, mutta sen sijaan soittaisimme spontaanisti ilman mitään asiaa, kun toinen tulee yllättäen mieleen? Järjestäisimme päähänpistosta syntyneitä tapaamisia ja tempauksia. Rohkenisimme verkostoitua inspiroiviin ihmisiin. Voisiko sellainen olla ihan hullu maailma?

Kuinka moni ihmissuhde silloin muuttuisi ja kaiken kukkuraksi: Olisiko se hyvä vai huono asia?

Tila- nainen punaisessa mekossaan seisoo matalan järven pohjassa

Henkinen tila

Henkinen tila puolestaan tarkoittaa rauhoittumista loputtomilta säksättäviltä ajatuksilta. Joskus se on mahdotonta, ja se pitää vain hyväksyä. Meditoidessani en yritä olla ajattelematta, vaan pikemminkin huomata, mitä ajattelen. Tavoitteeni on ”palata itseen”: Muistaa että ai niin, minäkin olen olemassa. Mitäs tänne kuuluu?

Henkistä tilaa voi ja täytyy opetella ottamaan. Rauhoittava tekeminen kuten kävely tai haravointi voi myös olla tapa maadoittua ja ottaa henkistä tilaa. Myös luovuus kuten kirjoittaminen ja piirtäminen ovat henkistä tilaa. Kuinka harvoin lapsuuden jälkeen annammekaan itsellemme aikaa sellaisiin asioihin; spontaaniin puuhailuun ilman vakavaa päämäärää!

Tilan mahdollisuudet

Tila mahdollistaa kaiken. Haluaisin poimia mustikoita, mutta minulla ei ole aikaa (tila). Ottaisin yhteyttä johonkuhun, jos rohkenisin (päänsisäinen ahdas tila). Ihana nojatuoli, mutta se ei meille mahdu (fyysinen tila).

Mutta entä jos todella nojatuolin haluan, ja se tekisi minut onnelliseksi joka kerta sen nähdessäni? Se olisi lahja itselleni ja sen kanssa tuntisin olevani parhaan arvoinen. Voisin ehkä vaihtaa järjestystä kotona… Tai sitten voisin luopua vanhoista tuoleista. Tai jos mistään en voi luopua, olisi kuitenkin mahdollista hankkia suurempi asunto. Silloin saatan tosin joutua vaihtamaan paikkakuntaa. Kuulostaa aikamoiselta panostukselta! Entä kun nojatuolin tilalla onkin oma haaveiden ura tai jokin muu sisäinen toivomus? Minkälaisia muutoksia olemme valmiita tekemään?

Jokaisen päätöksen kohdalla, niin suuren kuin pienenkin, piilee yksi ja sama kysymys: Teemmekö tilaa vai toteammeko kylmästi, ettei sitä ole?

Ei Haittaa

Omassa elämässäni tila on mahdollistanut valtavasti asioita. Fyysistä ja ajallista tilaa on ollut suhteellisen paljon. Lapsettomana minun ei ole tarvinnut taistella tilaa harrastuksilleni tai ”itseni kehittämiselle”. Olen monella tapaa saanut elää varsinaista luksuselämää. Oma haasteeni onkin ollut juuri päänsisäinen tila. Rohkeus tehdä niinkuin tunne sanoo. Rohkeus ottaa riskejä. Rohkeus nähdä itsensä suuressa potentiaalissaan. Uskallus nähdä vaivaa ilman varmaa lopputulosta.

Kun päänsisäistä tilaa on uupunut, sitä on täytynyt tehdä. Ottaa hakku pieniin kätosiini ja alkaa kilkuttaa järeää kalliota. Vähitellen aivoihini on syntynyt uusi alue. Sen nimi on Ei Haittaa. Tuo vielä suhteellisen vähän tutkittu louhittava aivokammio on tietynlainen altavastaaja. Se nappaa itselleen vastuun epäonnistumisesta hyväksyen kaikki lopputulokset. Ei Haittaa on myötätuntoinen ja tsemppaava. Se näkee kaiken innostunein silmin. Ajan myötä olen alkanut luottaa siihen entistä enemmän. Pyrähdyksin loikin eteenpäin kuin pieni toiveikas peipponen.

Tilansa kullakin - kuvassa pieni lintu oksalla

Tärkeysjärjestys

Loppujen lopuksi eri tilan muodot nivoutuvat toisiinsa eikä niitä voi täysin erotella. Fyysinen tila sallii henkistä tilaa. Siisteys, kiireettömyys ja oman maun mukainen ”feng shui” luovat tilaa joka ulottuvuudessa. Mille tahansa osa-alueelle järjestetty tila parantaa siis varmasti elämänlaatua ja auttaa nostamaan esiin tärkeitä asioita.

Kun on kyse tilasta, joskus kompromissit ja kultainen keskitie ovat myös taivaan lahja. Sesonkiharrastukset. Vähän sitä, vähän tätä. Kunnon mustikankeruu suoraan suuhun aina koiran lenkityksen tai kauppaanlähdön yhteydessä. (Erittäin hyvä ja maanläheinen kokemus!)

Elämä ei ole kaikki tai ei mitään, mutta yksi on varmaa: Se mikä tuntuu sisimmässä tärkeältä, olisi hyvä hilata listan kärkeen ASAP.

Mille asioille sinä haluaisit tehdä enemmän tilaa?

Riikka

Lue myös: Tasapeli: hukassa ja silti OK

Taidejulisteet verkkokaupastani!

Tykkää tai jaa:
error

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *