Miksi kirjoitan? + Paljastus tulevaisuuden sunnasta

atlantinlootus

Kun aloitin Atlantinlootus-blogini 1,5 vuotta sitten, motiivinani oli ennen kaikkea näkyväksi tuleminen. Minulla oli niin paljon kokemuksia ja ajatuksia, joita halusin raottaa muillekin. Halusin kertoa herkkyydestä ja henkisyydestä. Olin ollut innostunut näistä aiheista jo vuosia ikäänkuin salaa, pienissä piireissä.

Vaikka kirjoittaminen on kehittänyt ajatusmaailmaani ja sitä tasoa, jolta asioita tarkastelen, uskon syyni kirjoittaa olevan yhä sama kuin alussa. Jatkuvasti syventyen. Sen rinnalle on noussut kuitenkin toinenkin motiivi: kehitys ja hioutuminen. Vain kirjoittamalla voi kehittyä kirjoittajana, vain ajattelemalla ajattelijana jne.

Kolmas motiivini, tulevaisuuteen painottuva, on sellainen, että kirjoitukseni toimivat eräänlaisena käyntikorttina asiakkaitani varten. Uskon, että joku voi haluta juuri minun taideterapiaani (tai muihin terapioihin) sen ansioista, että on lukenut blogiani. Tai ainakin toivon niin.

Neljäs on se, että tykkään kirjoittaa. Tai ei, rakastan sitä. Nyt kun aika on ollut kortilla, suorastaan kaipaan sitä! Työ- ja opiskelusanojen rinnalla jokainen blogisana tuntuu luksukselta ja lepolomalta. Aah!!

atlantinlootus

Horisontti avautuu, suunta selkenee

Opiskeluni positiivisen psykologian parissa (MSc in Applied Positive Psychology, Anglia Ruskin University) etenevät virtaviivaisesti. Valmistun ensi syksynä. Tutkielmani tulee käsittelemään mitäpä muutakaan kuin taideterapiaa! Joustavasti jostain pisteestä eteenpäin tulen työskentelemään keitaassani, jonka nimi on (*rumpujen pärinää*) Atlantinlootus! Tai Atlantic Lotus. Tai Loto Atlántico (ehkei kuitenkaan…)

Atlantinlootus

Atlantinlootus en ole siis varsinaisesti minä tai blogini. Kaiken takana on ihana paikka Atlantin valtameren ympäröimällä ikuisen kevään saarella, Teneriffalla. Kirjoitukset kumpuavat tästä paikasta, jota tulevaisuudessa tulen esittelemään varmasti enemmän.

Syy, miksen ole avannut Atlantinlootuksen merkitystä aiemmin, on sama kuin miksi en kirjoita päivittäisistä ostosreissuistani tai ota itsestäni runsaasti valokuvia blogiin: Blogi on ollut hyvinkin avoin, mutta toisella tavalla kuin sellaiset blogit, joissa kuvataan perhettä ja kerrotaan elämästä yksityiskohtia myöten. Olen halunnut keskittyä asiaan, jolla on henkinen ulottuvuus. Tiedän myös, että juuri tuo ulottuvuus on se, mitä lukijani ovat tulleet lukemaan.

Nyt kun kirjoitan Hidasta Elämää:ssä “ulottuvuudellista” blogia, tuntuu olevan oikea aika sille, että Alantinlootus muuttuu hiljalleen hieman personoidummaksi – henkisyyttä unohtamatta. Niin olin sen suunnitellut alun perinkin.

atlantinlootus

Esilläolon pelko on ehtyvä luonnonvara

Olen aikoinaan ollut samanlainen kuin niin moni muu meistä suomalaisista: pelännyt näkyväksi tulemista ja elämäni jakamista ulospäin. (Aluksi olin epäileväinen, voinko liittyä edes Facebookkiin!) Kuitenkin sen jälkeen, kun olen kirjoittanut niin monta tekstiä (kuten tämä, tämä ja tämä) itseni rakastamisesta ja koetuista haasteista, tuntuu kuin kaikki turhat fasaadit olisi murtuneet:

Ei ole enää roolia, jota ylläpitää. En pelkää, että minulle nauretaan. En pelkää, että olen liian huu-haa jollekin. En pelkää, että joku menneisyydestäni (heila, jonka yhteydenottoa en halua) löytää kirjoitukseni ja ottaa yhteyttä. Miksi pelätä mitään tällaista?

Sen sijaan olen onnellinen siitä, että saan jakaa ajatuksiani ja elämääni juuri sen verran kuin sopivalta tuntuu.

Ja siitä, että saan elää ikuisen kevään saarella. ❤️

riikka
uniikkirunot by Riikka Lauanne

Kiitos teille, jotka olette tilanneet uniikin runon verkkokauppani kautta! Minulla menee yleensä pari tuntia runon kirjoittamisessa ja muotoilussa. Monesti paljon pidempäänkin… Prosessini on kerroksittainen, valmista tulee harvoin kerralla.

Tykkää tai seuraa Atlantinlootusta Facebookissa, niin näet uusimmat kuulumiset, postaukset ja mietelauseet!

Tykkää tai jaa: