Runoja

Tilaa oma uniikki runosi tästä!

Julkaistut runokokoelmani:

Nainen, Viisi heijastumaa, tekijät: Riikka Lauanne, Julia Koskinen, Marja Svanberg, Linda Fischer, Maiju Palin. (antologia, Mediapinta Oy 2019), Raiteillaan (Mediapinta Oy 2017), Siivet (Nordbooks 2015), Kuutamolla (Kustannuskynnys 2014)

Tyttöni mun (Runoantologiasta Nainen, Viisi heijastumaa)
 
Leikkaat lehdistä kauniita kuvia, keräät puutarhasta lasiin kukkia
Rakastat sadetta, kynttilöitä ja pehmeitä tyynyjä
Ja minä rakastan sinua
 
Muistatko, kuinka istuimme niityn laidassa?
Heiniä, apiloita, taianomaisia kissankelloja
Koko maailman mahdollisuudet pienillä harteillasi
Pilvet, aurinko ja onnellisuus lipuivat ohitsemme
Ikuisuuden
 
Kuule, tyttöni mun, ennen kuin tiemme erkanevat tahdon kuiskata
Suru ja haavat eivät koskaan olleet sinun
Olet fenix
Eikä kullan kimallus, ei vetten heijastus
 
Ei mikään kauniimpaa kuin tuhka siivissäsi
Syvä katseesi, joka on nähnyt elämän

runoja

 Ruusu (Runoantologiasta Nainen, Viisi heijastumaa)
 

Puron pohjalla välkehtivät jalokivet
Virtaa kuin elämä
Jatkuu näkymättömiin
Pellon laidassa, syksyn viime henkäyksessä
Jossa ladot, heinät ovat menneisyyttä ja kultaa
Kasvaa ruusu
Taianomainen hetki
Kaikki on odottanut
Sinua ja löytymistäsi
Ruusu on odottanut
Iltojen pimenevän
Takkojen syttyvän, kynttilöiden
Ihmisten täyttävän lottolappujaan, haravoivan pihojaan
Se on odottanut hallan tuloon asti
Sinun pakkasruususi
Aukeaa kukkaan
Juuri nyt

Uni

Kauniitkin sadut päättyvät niin, että paha saa palkkansa
Et voi enää huijata itseäsi
Sydämessäsi suret
Sillä tiedät totuuden
Ei kukaan ole läpeensä paha, kenties vain eksynyt polultaan
Jäänyt paitsi lämpöä lapsena
Raahannut jalassaan rautaista palloa
Kun tuomitseminen lakkaa
Mitä jää käteen?
Vain kaunis perhonen, ja sitten sekin katoaa
Elämä on uni vain
Kuvitteellisten vastakohtien taistelutanner
Helähdys ja kaiku
Se loppuu, kun heräät
Kun heräät…
Heräät…

 

nature

Ihmeiden aika

Älä lennä sitten kun
Älä lennä heti ensi viikolla
Ensi vuonna
Sitten, kun kaikki on valmista
Ihmeiden aika ei ole silloin
Ihmeiden aika on nyt
Lennä siis nyt
Siivet auki nyt!

tie

Elämän tie

Elämä on
Pyöriviä hiekanmurusia
Oivalluksia vuosikausien jälkeen
Lehahtavia muistoja
Tragikoomisuutta
Kukkivia puita
Nautintoa, erotiikkaa
Kirjeitä, joista on väännelty origameja
Parantavia kyyneleitä
Elämä on tie
Hämmentävän kaunis tie
Ei yksikään kylä sen varrella tiedä
Mistä tulit, minne menet
Sen tiedät vain sinä
Kun matka on kuljettu
Kukoistukseen, kuolemaan
Kukoistukseen
Kuolemaan
Niin monta kertaa, ettei juurikaan väliä
Kumpi vaihe on viimeinen

 

Älä vastaa

Tuntisitko minut, jos luoksesi laskeutuisin. Valkeana kyyhkynä, ihmishahmoni menettäneenä.

Tuntisitko sieluni? Tuntisitko minut lehtien kahinassa? Mieleen juolahtavana hauskana ajatuksena. Tietäisitkö minun olevan läsnä Sydämessäsi, aivoissasi, avaruudessa.

Älä vastaa, vaan mieti! Älä vastaa, vaan mieti…

Runoja -kolibri lentää

Hetki kauneuden kanssa
 
Varaa itsellesi hetki
Kauneuden kanssa
Hengitä tuo hetki sisään
Kunnes täytyt
Ilosta onnesta kultahileestä pajunkissoista
Ja koko elämäsi on muuttunut
Kauhtuneet puut nousevat teiden varsilla
Ennennäkemättömään kukoistukseen
Sillä nyt sinä tiedät
Missä lähde on

Runoja - taivas aukeaa, kaunis vuoristomaisema

Taivas aukeaa
 
Kun taivas aukeaa
Seison kaartuvien pilvien alla
Otan kaiken muutoksen vastaan
 
Vaikka yritin jouduttaa tätä hetkeä
En mahtanut sille mitään
Ei tehonnut keppi, porkkana eikä moottorisaha
 
Kun taivas aukeaa, silmät suurina katselen
Jos ohjaan tätä näytöstä
En ole siitä tietoinen
.

Runoja - Uusi ihminen. Mies seisoo vuoristossa katsoen eteenpäin

Uusi ihminen
 
Kun kaadut, se tapahtuu jotta voisit nousta
Ensin polvillesi
Lopulta ylös seisomaan
Näin suorassa, aivan näin pitkä
Et ole ennen ollutkaan
 
Kun kaadut, jokin loppuu
Vanha polku rapistuu
Kellot seisahtuvat
Sinä hengität
 
Suorassa, pitkä
Voimakas, yksin
On aika ennen kaatumista
Ja aika sen jälkeen
 
Sillä maasta nousee
Aivan uusi ihminen
 
Runoja
Kuva: Riikka, Lecco, Italia

Runoja-Kenkä- Kuvassa virtaava vihreä joki

Kenkä
 
Ilmassa kastepisarat
Pauhaava voimakas koski
Rannan tuntumassa, veden alla
Vanha lahoava nahkakenkä
Pyörteiden vangitsema
Kuinka kauan… Miksi…
Miksi juuri minä
Saan hengittää raikasta vuoristoilmaa
Tuntea auringon aivastuttavan
Nähdä kukkien kukkivan, kurkien nousevan
Nähdä hiekkaiset tiet, grafiitin harmauden ja siintävän valon
Kokea kaikki maailman romuläjät ja rikkaudet
Kipattuna suoraan syliin?
 
Runoja-palan
Kuva: Riikka, Teneriffa

Runoja-Kaukainen saari-Kuvassa tanssiva hääpari rannalla.

.Kaukainen saari 

Löysimme kaukaisen saaren, rannan hiekat ja puut
Simpukat täynnä helmiä
Hiuksissa pisaroita, hengitystä
Ja huulilla nauru
 
Löysimme onnen ja rikkauden
Rajattoman viljavan maan
Ja kun lapioni laitan multaan
Siitä onneni saan.

Runoja-Tässä-Tamma ja varsa

Tässä

Tässä minä olen
Eikä sanoin ole helppo kuvailla
Sitä täyteyden tunnetta
Elämän, jännityksen, tuulessa väräjävän timotein oloa
Kuuset ovat korkeita, aurinko lämmittää
 
Tässä olemme me
Eikä maailmasta mitään puutu
Äiti on riimussa
Mutta minä, minäpä olen vapaa!

Runoja-Mietiskelijä-Kuvassa tähtitaivaan alla egyptiläinen sfinksi.

Mietiskelijä
 
Tähtitaivaan alla
Mietiskelijä
 
Tietää menneen ja tulevan
Ihmiskunnan muutoksen, ajatukset, tuskan
 
Ei mielipidettä, observoi
Tuhoaa, parantaa
 
Valkoista valoa hohtaa
Muutoksen turvaaja
Huomiseen
Johdattaa
 

Jos lainaat runojani, ilmoitathan myös niiden lähteen, kiitos! 🙂 ❤️ © Riikka Lauanne