Kaksi puuta kertovat: Mitä teet silloin, kun olet palanut ytimiä myöten karrelle?

kaksi puuta

Kenties erikoinen otsikko, mutta niin olivat myös sen inspiraationlähteenä toimineet kaksi puuta Teneriffan Corona Forestal-metsävyöhykkeellä. Kyseiset valtavat männyt olivat palaneet ei vain pinnasta, vaan ydintään myöten karrelle, mustaksi hiileksi.

Ja mitä tekee puu sen jälkeen?

Mitä itse tekisit?

Aina voi luovuttaa, mutta kärsimys on myös aina mahdollisuus jonkin uuden alkuun. Nämä puut päättivät kasvaa suurempaan kukoistukseen kuin koskaan ennen. Kun ydin paloi, ne kasvattivat kokoa ja korvasivat puuttuvan ytimen uudella.

Kyseisten mäntyjen elinvoima ei perustu tuhoutuneelle osalle, vaan terveelle osalle, joka päivä päivältä laajenee. Sama pätee metaforana meihin ihmisiin.

Tuhoutunut osa on silti olemassa. Kuin arpena tai kilpenä muistuttamassa jostakin, joka joskus tapahtui. En tiedä, mitä se näiden puiden kohdalla oli. Ne seisovat vastatusten noin viiden metrin etäisyydellä, hiiltyneet ytimet osoittaen kohti toisiaan. Kuin kaksi ihmistä, jotka katsovat toisiaan, ja kumpikin on palanut ydintä myöten karrelle. (Kuulostaa tyypilliselle ongelmasuhteelle…) Salamanisku?

Kaksi puuta, sisältä palanut, latvasta ehjä.

Kaksi puuta

Toisaalta, jos kyseessä oli salama, se voisi merkitä myös rakkautta.

Kaksi puuta, jotka rakastuivat niin paljon, että tunsivat suorastaan kärventyvänsä. Ne eivät päässeet koskettamaan toisiaan, mutta näkivät toisensa ja kaipasivat yhä lähemmäs. Vaikka nämä puut roihusivat sisältä päin, mikään ei todellisuudessa tuhoutunut. Päin vastoin, palon ansioista ne kasvoivat alueensa suurimmiksi puiksi. Ilman rakkautta ne olisivat tyytyneet vähempään.

Mutta olipa tulkinta sitten millainen tahansa, lopputulos on yksi ja sama:

Me selviämme kaikesta. Kaikesta, kunnes emme enää selviä. Silloin se ei ole enää omissa käsissämme. Mutta kaikki ennen sitä on.

Me kasvamme ja kehitymme aina. Opimme ja opetamme. Ja mitä suurempi kärsimys, sen suurempi ahaa-elämys, hyvän arvostus ja kiitollisuus siitä, mitä kaikkea meillä oikeastaan onkaan.

Ilmiöllä on nimikin: sitä sanotaan post-traumaattiseksi kasvuksi.

Kukaan meistä tuskin valitsisi traumaa kasvaakseen, mutta kenties teimme suunnitelman jo ennen syntymäämme? Kenties tiesimme, mitä asioita halusimme oppia. Ehkä tuolloin ajattelimme, että kerran se vain kirpaisee. Vuodet ja vuosikymmenetkin tuntuivat ohimeneviltä, kun katselimme koko elämänkaarta ja kaikkea sitä, mitä saisimme oppia.

Kaksi puuta -sisältä hiiltynyt puunrunko

Uudestisyntymisen kyky

Jokainen meistä roihuaa elämänsä aikana monta kertaa, eri tavoilla ja tasoilla. Uudestisyntymisen kyky on opittava taito, joka karttuu kokemusten myötä. Siksi lapsillekin (sopivan kokoiset) ongelmat ja niistä selviäminen on tärkeää.

Jos kahdelta puulta kysyisi, haittaako niitä kokemansa kärvennys, ne todennäköisesti kysyisivät, mitä “haittaaminen” edes tarkoittaa. Ne vain kasvavat ja tekevät parhaansa elämän jokainen sekunti.

Me ihmiset puolestaan jäämme usein kiinni kokemaamme kärsimykseen. Teemme siitä osan identiteettiämme, tarinaa, jota kerromme. Annamme menneen haitata tätä hetkeä, jota elämme nyt ja jossa kaikki on mahdollista. Silti jossain syvällä ytimessämme olemme puita. Kasvuun ja kukoistukseen tähtääviä viisaita tietäjiä. Meillä on kyky mennä eteenpäin ja päästää vanhasta irti.

Ja kun haluamme kukoistaa, meidän on askel askeleelta mentävä kohti sisäistä puutamme, keskityttävä omaan hyvinvointiimme NYT ja jätettävä kaikki muu.

Erittäin ihanaa keskikesän taikaa!

riikka
Sairauksista ja vaikeuksista selviytyminen

Sairauksista ja vaikeuksista selviytyminen – Nidottu, suomi, 2020
Kirjailija: Geshe Pema Dorjee (mainoslinkki)

runoja

Tilaa minulta uniikki runo! Kirjoitan spontaanisti ja intuitiivisesti runoja kaikenlaisiin tilanteisiin, iloon ja suruun. Runoni syntyvät pulppuavan mielen lähteistä ja hakevat alati kosketuspintaa lukijaansa. Teetä minulla uniikki runo ja ylläty! Voit myös tulostaa sen, kehystää, antaa lahjaksi jne.

Julkaistut runokokoelmani.

Joitain runojani on nähtävillä täällä.

Tykkää tai jaa: