Olet huonekasvi – puhu itsellesi kauniisti niin kukoistat

En nyt mene sen syvemmälle tutkimuksiin, joita on tehty kasvien reagoinnista ympäristöönsä. Lienee kuitenkin selvää, että kaikki värähtelevät maailman olennot ja osaset sekä vaikuttavat ympäristöönsä, että vaikuttuvat siitä, millaista settiä ulkopuolelta tulee. Huonekasvi reagoi siis muuhunkin kuin kasvualustaansa tai valoon.

Me ihmiset olemme myös tällaisia aistivia olentoja. Sodan, vihan ja surun keskellä me nuukahdamme. Uusien innostavien mahdollisuksien edessä suorastaan tuplaannumme. Kaunista musiikkia kuullessamme alamme tanssia (etenkin vauvoina, kun estot ei vielä ole kehittyneet.) Kun estot estävät liikkeen, tanssimme sisäisesti. Mielemme on onnellinen ja virtaava. Jollain tulevaisuuden laitteistolla ihmismielestä voisi kenties jäljittää musiikin virtausta vastaavan kuvion. (Onhan neurotiede jo nytkin pitkällä, mutta antaa tuloksia silti vielä hyvin rajallisesti.)

Rokkia ja viinaa

Siinä, miten ihminen kokee ympäristönsä verrattuna kasveihin, on kuitenkin yksi erikoinen poikkeus. Vuosien varrella ihminen oppii tulkitsemaan asiat omalla tavallaan. Siksi hirveäkin rymistely rock-konsertissa voi nostattaa joissain ihmisissä suurta hyvänolon tunnetta ja saada heidät tanssimaan ja kasvamaan sisäisesti. Toisille sama rymistely tuottaa ahdistusta. Näin tapahtuisi todennäköisesti myös vauvoille – ja kasveille.

Ihminen voi myös totuttaa itsensä nauttimaan erilaisista myrkyistä. Mitä stressaantuneempi ihminen, sitä enemmän hän voi oppia saamaan avun rentouttavista aineista. Siinä mielessä olemme täsmälleen samanlaisia kuin rotat. Tutkimuksen mukaan rotat, jotka käyttivät huumeita (vapaasti saatavilla), eivät haluneet niitä enää, kun niiden elinolot muutettiin tilaviksi, inspiroiviksi ja virikkeellisiksi, joissa ne saivat temmeltää ystävien joukossa ja harjoittaa lisääntymistä. Loogista, eikö?

huonekasvi ruukussa

Valitettavasti meille ihmisille ei aina riitä elintilojen muutos ja panostus sosiaalisiin suhteisiin, vaikka niillä positiivinen vaikutus onkin.

Aivan kuten voimme oppia nauttimaan alkoholista, olemme jo ennen tätä oppineet paljon muuta. Hyvin hyvin paljon. Olemme täynnä ohjelmointeja siitä, mitä ajattelemme itsestämme ja muista. Esim:

Luotammeko ympäröivään maailmaan? Koemmeko elämän oikeudenmukaiseksi? Uskallammeko olla omia itsejämme? Tunnemmeko tervettä ylpeyttä? Puolustammeko omia ja heikompien oikeuksia? Koemmeko elämän olevan täynnä pakkoa ja kahleita?

Nämä ja monet muut kokemukset ovat olemassa ennen kuin koskaan edes maistamme alkoholia. Ja nämä myös vaikuttavat siihen, kuinka alkoholi mahdollisesti alkaa meille maistua.

Syvempi ongelma vaatii syvemmän muutoksen

Kun ajatellaan kasvia, se vain on ja kokee jatkuvassa virrassa. Kun kasvi tarvitsee enemmän valoa tai vettä, ongelma poistuu tekemällä tarvittavat muutokset. Ihminen on täsmälleen samanlainen.

Kun sisällämme on tarve, ratkaisu on sen täyttäminen. Monesti vain uskomme tarvitsevamme jotain muuta kuin mitä oikeasti tarvitsemme. Jos meillä on vaikkapa huono itsetunto, kuvittelemme tarvitsevamme kalliita näyttäviä asioita. Se ei kuitenkaan vastaa tarpeeseen, joka pysyy edelleen samana.

Rakkaudenpuutetta yritämme paikata toisella ihmisellä, joka ennemmin tai myöhemmin osoittautuukin vain – toiseksi ihmiseksi. Sisäinen rakkaudenpuute vaatii paljon muutakin kuin ulkoapäin tulevaa ohimenevää huumaa. Vasta kun rakastamme itseämme ja sisäistä lastamme, rakkaudenpuute katoaa.

Toimimme siis yhtä virtaviivaisesti kuin huonekasvi, tarpeemme ovat vain moniulotteisempia ja syvempiä. Syvempi ongelma vaatii myös syvemmän muutoksen. Syvimpään haavaan ei muutto, kiinteä keskivartalo tai tipaton tammikuu auta.

Huonekasvi, kasvuvaiheet

Olet kuin huonekasvi – Puhu itsellesi kauniisti

Itsekritiikillä yritämme suojella itseämme joltakin. Surullista siinä on se, ettei todellisuudessa ole mitään, miltä suojautua, paitsi oma opittu rakkaudettomuutemme ja kriittisyytemme. (Näemme asetelman minä vs. muut, vaikka todellisuudessa se on minä vs. minä.)

Oikeasti ketään muuta ei juurikaan kiinnosta elämämme ulkoiset puitteet. Meitä itseämme se kiinnostaa taas aivan liikaa verrattuna siihen, kuinka paljon todellinen onnellisuus kiinnostaa. Todellisella onnellisuudella emme saa ostettua mitään. Se on vain olotila, jossa lillua.

Toisaalta tuo olotila tekee elämässä kaiken. Millään muulla ei ole yhtä paljon väliä kuin sillä. Kun vain uskallamme päästää peloistamme, riittämättömyydestämme ja kiireestämme irti, nähdä uniikit lahjamme ja oman arvomme.

Puhu siksi itsellesi kauniisti. Olet kukkanen. Jokainen sana tai ajatus, jonka itsellesi suot, joko kasvattaa tai näivettää. Muita vaihtoehtoja ei ole.

riikka

Tykkää Atlantinlootuksesta Facebookissa ja näet sekä Hidasta Elämää- että Atlantinlootus-blogin uusimmat kirjoitukset sekä lyhyempiä ajatuksia ja pohdintoja elämästä. <3

Yhteistyö blogini kanssa: lauanne.riikka(at)gmail.com

Sinua saattaa kiinnosta myös:

Onnellisuus piilee kaiken takana – kuinka kuoria turhat kerrokset?

Minulla on oikeus olla onnellinen, vaikka muut eivät olisikaan

Elämän rajallisuus on surullista – samalla se muistuttaa siitä, mikä on oikeasti tärkeää

Tykkää tai jaa: