Blogi 1v! Itsetietoisuus räjähti silmille aikaisempaa lukiessa

Ensimmäisestä blogikirjoituksestani on todellakin aikaa jo vuoden päivät! Vau! Luin ensimmäisen blogikirjoitukseni, mikä veti vakavaksi. Luettuani tekstin nyt uudelleen itsetietoisuus ryöpsähti silmilleni.

Hetken menneisyyden minä kävi kääntymässä edessäni. Näin, millainen olin ollut ja minkälaiset asiat minua ohjasivat. Käsittelin näitä asioita ensimmäisessä blogikirjoituksessani, mutta nyt, vuotta myöhemmin, näköala on vielä paljon laajempi. Se on vähän kuin nousisi Leijonakuninkaassa olevalle korkealle kivelle ja katsoisi alhaalla aukeavaa savannia. Edelleenkään en näe horisontin taakse, mutta aika paljon kieltämättä näkyy. Eikä minua enää haittaa se, minkä näen.

itsetietoisuus, kädessä kukkia

Vuoden aikana blogini onkin kasvanut ja kehittynyt. Alussa oli muutama “paljastuskirja”, sillä jokin minussa halusi tulla esiin vihdoin kaiken sen vaietun kanssa. Jos olet uusi lukija, älä kuitenkaan odota muuta draamaa kuin ihmisen sisäistä taistelua. Yksityiskohtien paljastaminen olisi omituista ja tarpeetonta. Aivan kuten jokainen ihminen, olen tietenkin joskus kokenut ala-arvoista kohtelua. Siitä huolimatta minua eniten kaltoinkohdellut ihminen olen ehdottomasti minä itse.

Kun en kertonut, mitä tarvitsin. Kun pakottauduin jäämään. Kun rajoitin itseäni. Kun sisäinen ääneni oli aivan liian rakkaudeton ja kriittinen. Kun en uskaltanut.

Näen entistä kirkkaammin tiiviin liittoni pelon kanssa, eikä se tunnu enää niin pahalta. Pelon tarkoitus oli suojella minua. Mutta lopulta, kun uskalsin kokeilla muutakin strategiaa, huomasin suojelun tarpeen olevan pelkkä illuusio.

Paljon on kadonnut. Tuhkana tuuleen.

itsetietoisuus

Itsetietoisuus vuodenpyörässä

Yksi vuosi voi muuttaa ihmisen elämää dramaattisesti, mikäli hän sen aikana havahtuu. Ja toisaalta kun ihminen lähtee uuteen vuodenpyörään jo enneltaan jokseenkin aukinaisena ja havahtuneena, voi itsetietoisuus syventyä huomattavasti.

Suurin muutos, jonka vuoden aikana olen kokenut, on ettei menneisyyteni enää haittaa minua. Sen suhteen olen ajautunut neutraaliin laaksoon, jossa minun on hyvä olla ja elää. Menneisyyteni ei enää estä minua saati määrittele.

Olen myös oivaltanut, että se perfektionismi, jota voi pitää itsekriittisyytenäkin, on mahdollistanut minulle monia taitoja, joista nyt hyödyn. Asiolla on kultainen kääntöpuolensa, ja näitä lahjoja on alkanut sataa syliini. Aikaisemmin en oikein nähnyt tätä puolta, ja nyt se tuntuu olevan ainoa, mikä on jäljellä. Kaikki on johdattanut hyvään.

Kiitos sinulle, lukijani. Lupaan, että tuleva blogivuosi avaa jotakin entisestään. Se on helppo luvata, sillä tiedän sen, tunnen sen jo nyt.

Alhaalla uusi runoni “Heinä ja minä”

Kuvahaun tulos haulle nuoli alaspäin
riikka

Sinua saattaa kiinnostaa myös:

Kirjoittaminen huojentaa ja auttaa eteenpäin

Onnellisuus piilee kaiken takana – kuinka kuoria turhat kerrokset?

P.S. Oletko jo kysynyt mitä Luonnon viestit sinulle kertovat? Itse nostan toisinaan luonnon viestin, ja mielenkiintoisella tavalla se sopii aina sen hetkisiin ajatuksiini tai tilanteeseen, jota parhaillaan elän.

Heinä ja minä

Katson, kun tuulessa heiluu heinä. Minäkin tahtoisin katsella niittyä koko päivän unohtaen kaiken muun.

– Mikä ettei, heinä vastaa. Minä tahtoisin kokea ihmiselämän. Vaihdetaan, vain yhdeksi päiväksi!

Niin tehdään. Ja kun päivä on kulunut, palaamme takaisin. Hiljaisina.

– Haluatko kokeilla joskus uudestaan? ehdotan.

-En, heinä vastaa. Minä samaistuin niin paljon sinuun! Kannoin huolta sanoistani ja teoistani. Luulin olevani sinä!

-Mutta niinhän minäkin aina luulen…

-Ja heinänä tajusit, mikä olet, eikö vain? heinä kysyy.

-En tiedä… Minä vain olin ja koin. Pääni on yhä pyörällä kaikesta siitä tuulessa heilumisesta. Mutta se oli mahtava kokemus! Se loputon kauneus ja se musiikki! Aivan kuin olisin tullut taivaaseen.

-Miksei sitä kuulunut eikä näkynyt sinun elämässäsi? heinä kysyy.

-Voi, kyllä se näkyy. Ja kuuluukin. Mutta ihmisellä on niin paljon ajatuksia ja asioita, että hyvään tunteeseen täytyy osata tarttua ja pitää siitä kiinni. Se on vaikeaa. Jos annat kaiken maailman uutisten, turhanpäiväisten asioiden ja toisten ihmisten mielipiteiden täyttää päiväsi, menet kuin sokkona etkä huomaa kaikkea sitä mahtavuutta. Jos kokeilisit uudestaan, näkisit sen.

-Ei kiitos. Tämä todellakin riitti, heinä vastaa.

Hiljaisuuden vallitessa katsomme yhdessä kaukaisuuteen.

Seuraa Atlantinlootusta FB:ssa!

Tykkää tai jaa:
error