Haasteesi on elämäntehtäväsi

Elämäntehtävä, kuva minusta mietiskelemässä luonnossa

Kaikki me kohtaamme haasteita. Isompia ja pienempiä. Joskus ohimeneviä, joskus vuosien mittaisia. Toisinaan miltei ylitsepääsemättömiä. Haasteilla on kuitenkin yksi yhdistävä tekijä: ne ovat optioita, mahdollisuuksia.

Kun opimme jotakin, mikä on aiemmin ollut itsellemme vaikeaa, se kääntyy valtiksemme ja pääomaksemme. Ymmärrämme niitä, joilla sama haaste on edessään. Tiedämme, miltä tuntuu ennen ja jälkeen. Tiedämme tien. Ilman ennen- kokemusta emme olisi yhtä viisaita. Emme voisi opettaa kenellekään, kuinka tulla tiettyyn pisteeseen. Olisimme aina olleet siinä ymmärtämättä selkeästi, miten.

 

Otetaan esimerkiksi varallisuusvalmentaja. Harva varakkaan miljoonäärisuvun perijä ryhtyy varallisuusvalmentajaksi, vaikka joutuisikin opiskelemaan aihetta ja ymmärtäisi sitä lopulta paljonkin. Usein tällaisella ihmisellä on vanhempiinsa nähden aivan toisenlainen elämänkaari. Se tuo tullessaan toisenlaiset mielenkiinnonkohteet ja osa-alueet, joita hän sitten opettelee ja myöhemmin siirtää oppimaansa muillepäin. Jos tämä henkilö kuitenkin päätyisi varallisuusvalmentajaksi, hän voisi kaikkein parhaiten opastaa niitä, jotka tahtovat kasvattaa ja ylläpitää jo olemassaolevaa varallisuuttaan. Siitä hänellä olisi kokemusta.

Jos ajatellaan, että hakisin itselleni varallisuusvalmentajaa, niin tältä miljoonaperijältä puuttuisi kannaltani tärkeä kokemus: matka köyhyydestä rikkauteen. Häntä enemmän minua kiinnostaisikin ihan normaalista urasta tai jopa pätkätöistä säästämällä ja sijoittamalla vaurastunut henkilö. Tällainen henkilö ymmärtäisi lähtökohtiani ja tietäisi parhaat käytännönvinkit. Hänen edessään en häpeilisi. Häneen minä voisin samaistua – ja hän minuun!

Suomeksi sanottuna neuvojasta tekee hyvän se tosiseikka, että varallisuus on joskus ollut hänenkin haasteensa.

 

 

Elämäntehtävä

Kun sanon haasteemme olevan elämäntehtävämme, tarkoitan asiaa ainakin kahdelta kantilta:

 

 

1. Kutsumus

 

Ensimmäinen haasteistamme on jonkinlainen luontainen kutsumus, veto tai tarve, joka voi syntyä nopeasti tai vähitellen eri askelten kautta. (Tai sitten ei koskaan, mutta usein ihminen, joka luulee ettei ole löytänyt kutsumustaan, saattaa olla seurannut sitä omalla tavallaan koko elämänsä.) Kaikilla meillä on vahvuuksia ja mielenkiinnonkohteita. Haaste onkin, kuinka pystyä tunnistamaan ja ilmentämään niitä elämässämme.

Nykypäivänä puhutaan paljon oman jutun löytämisestä, mutta mielestäni se luo stressiä ja antaa väärän mielikuvan. Oman jutun löytäminen on mielestäni yhden uravalinnan sijaan jatkuva prosessi. Eikä se juurikaan eroa ihmiselämästä ja siitä kysymyksestä, kuinka elää itsensä näköinen elämä. Yhtäkaikki tämä on juuri se haaste, jota tarkoitan. Ikioma mysteerimme, joka on vain mentävä ja selvitettävä. Jonkin negatiivisen sijaan haasteemme voi olla inspiroiva ja ainutkertainen: täynnä kasvunpaikkoja, sivuhaaroja ja yhä uusia mahdollisuuksia.

 

2. Vaikeudet

 

Kun kuulemme sanan haaste, nousevat usein ensimmäisenä mieleen juuri vaikeudet. Ja niinhän se on… Vaikka inspiraation löytäminen ja seuraaminen on yksi suurista haasteistamme, ovat vaikeudet vähintäänkin yhtä suuri sellainen. Uskon, että elämäntehtävämme on selvitä kohtaamistamme vaikeuksista. Tämä elämäntehtävä on henkilökohtainen, vain itseämme varten (toki välillisesti myös kaikkia niitä varten, joiden elämää kosketamme). Mielestäni juuri tämä on ihmisen tärkein elämäntehtävä. Kutsumuksen puolella meillä on monia polkuja ja vaihtoehtoja, mutta mitä tulee omaan itseemme, sitä on vain yksi.

Vaikeudet voivat olla sisäisiä tai ulkoisia, mutta hyvin usein ne ovat jollain lailla näiden asioiden yhdistelmä. Olivatpa vaikeudet sitten mitä tahansa, sisin kaipaa niiden voittamista. Sisin kaipaa kohdatuksi tulemista omana itsenään, ilman roolia. Sisin kaipaa pelkojen puhdistusta. Sisin kaipaa rauhaa. Se ei halua kantaa vihaa tai surua pidempään kuin mitä kukin tilanne vaatii. Kuitenkin syystä tai toisesta hyvin helposti niin käy.

Sen vuoksi tämä samainen sisin ohjaa meitä moniin tilanteisiin, joiden kautta saamme mahdollisuuden oppia vapautumaan haasteistamme. Se voi tuntua miltei rangaistukselta, mutta sitä se ei missään tapauksessa ole. Puhutaan tunteesta, kuin hakkaisi päätä seinään. On vaikeaa nähdä tietä ulos, oppia omista uskomuksistaan, ennen kuin todella näkee asiat kirkkaasti. Ja valitettavasti ilman kolhuja emme aina näe. Kenenkään elämäntehtävä ei ole hakata päätä seinään, vaan lopulta onnistua, nousta seinän yli ja lähteä lentoon. Se voi tapahtua monin eri tavoin, joita etukäteen on vaikea nähdä. Sitä voisi kuvailla kahleista vapautumisena. Kyse ei kuitenkaan ole yksittäisestä tapahtumasta, vaikka jotkin tapahtumat voivat symboloida itsellemme uuden alkua. Kyse on muutoksesta, joka laskeuduttuaan vaikuttaa lukuisiin asioihin, ja joka kuitenkin on aina vain yksi askel ylös jatkuvassa portaikossa.

 

Uskon, että elämäntehtävämme on kulkea tuota portaikkoa omaan tahtiimme. Vaikka tietoinen minä olisi tyytyväinen yhdessä pisteessä, elämä kaipaa tietynlaista täyttymystä ollakseen hyvä ja onnistunut, ilahduttaakseen.

 

Haasteet, ylöspäin kulkeva portaikko

 

Ulkoiset haasteet

 

Vaikeuksien voittamisella en tarkoita, että kaikkien asioiden olisi ratkettava ja sairauksien parannuttava, jotta ihminen voisi elää hyvän elämän. Täyttymys voi syntyä, ja usein syntyykin, vasta ymmärryksestä, hyväksynnästä ja irtipäästämisestä. (Toisinaan jumalattoman vaikeaa!) Siihen ei voi loikata tai oikaista, mutta uskon, että sitä voi saavuttaa asteittain.

Se, mikä helposti unohdetaan, on että sisäistä täyttymystä seuraa miltei väistämättä myös jonkinlainen ulkoinen täyttymys. En tiedä lain syntymekanismia, mutta se toimii. Sisäinen ja ulkoinen maailma tuppaavat kulkemaan linjassa.

Juuri tästä syystä ulkoisten haasteiden ratkaisemiseksi on toisinaan tarkasteltava sisäisiä haasteita. Se ei kuitenkaan tee ulkoisista asioista vähäpätöisempiä tai ”egon turhia hömpötyksiä”. Uskon, että juuri sielun halu on elää mahdollisimman onnellista, rikasta ja runsasta elämää muita vahingoittamatta. Lisäksi uskon, että maailmassa hyvin paljon on mahdollista. Usein tähtäämmekin tavoitteinemme aivan liian alas. Olen sortunut siihen itsekin. Kun sitten aloin kuunnella itseäni, ymmärsin kaiken sen, mistä sisimpäni haaveilee. Siellä oli asioita liittyen kumpaankin kategoriaan: kutsumukseen ja vaikeuksiin. En voinut valita tai päättää haaveitani, sillä ne olivat jo olemassa.

Ainoa, mihin saatoin vaikuttaa, oli ottaa haaveeni vastaan. Panokseni nousivat, kun ymmärsin, etten pelkää työtä ja etten oikeastaan voi menettää mitään.

 

 

Elämän moottori

 

Meistä jokaisella on omat haasteemme, ja kun yhdestä päästään, nousee pintaan toinen. Sama toimii niin hyvässä kuin huonossa; kun yksi etappi on saavutettu, alkaa seuraava kiinnostaa. Koen, että haasteet toimivat tietynlaisena elämän moottorina, joka ajaa liikkeelle. Kuoleman lähestyessä ihminen tuppaa katumaan haasteitaan vain silloin, kun hän on jäänyt paikoilleen eikä uskaltanut tehdä asioita niitä ratkaistakseen tai saavuttaakseen. Saattohoidettavilta vanhuksilta on kyselty heidän elämästään, ja vastauksista on kirjoitettu raportteja. Niiden mukaan ihminen katuu eniten sitä, ettei antanut moottorin viedä, vaan piti liikaa pakkia päällä.

Kun ihminen puolestaan on yrittänyt selvittää haasteensa, saavat ne, lopputuloksesta huolimatta, saman arvon kuin mikä tahansa muu asia. ”Se oli, mitä se oli.” Hyväksytty tosiasia. Toisin kuin me nuoremmat pelkäämme, karilleajoja ei noiden raporttien mukaan kaduta juurikaan. Ne ovat merkki rikkaasta – toisinsanoen eletystä – elämästä.

 

 

Haasteet - kuvassa ryppyinen vanhus

 

Minun elämäntehtäväni

 

Haluan nyt, vielä hyvän sään aikana, ottaa oppia näiltä viisailta vanhuksilta. Uskon, että he ovat harvinaisen oikeassa. Olkoon tämä blogi yksi niistä repäisevistä asioista, joita vanhainkodissa voin joko katua, tai sitten olla tyytyväinen. Tosin niin pitkälle on tuskin syytä odottaa, sillä tiedän jo vastauksen.

Minun elämäntehtäväni on olla minä. Kaikki muu tulee sen myötä. Haluan olla kuin se varallisuusvalmentaja, joka kääntää haasteet voitokseen. Se mikä minua luontaisesti inspiroi ja mistä haluan oppia lisää, on todennäköisesti aihe, jota voin myöhemmin opettaa tai toteuttaa muillekin. Ja ne vaikeudet, jotka osuvat juuri minun polulleni, ovat haasteita, joiden kautta juuri minä saan oppia. Niistä kerrostuu minun tarinani. Muut haasteet ovat muita varten – ja hyvä niin.

 

Minun ei siis tarvitse hakemalla hakea omaa polkuani, vaan ainoastaan huomata, että olen jo sillä – ja olen koko ajan ollutkin.

 

Joko sinä olet löytänyt omasi?

 

Riikka

 

 

 

Tykkää tai jaa:
error