Joulu ja sen sudenkuopat: Tee juhlasta tietoisen nautinnollinen

tietoinen-joulu kuvassa runsaat roikkuvat joulukoristeet

Joulu tulee joka vuosi. Mutta kuinka kuinka välttää stressi ja tehdä joulusta tällä kertaa tietoisen nautiskeleva? Sellainen ihana juhla-aika valmisteluineen, josta pystyisi nauttimaan mahdollisimman paljon. Luodaksemme aitoa luksusta arjen keskelle on toisinaan tarkasteltava perinteitä ja vanhoja pakkopullia. Pala palalta voimme rakentaa omannäköistä hyväntuntuista joulua. Minimoiden kiireen ja stressin.

Kun tarkastelemme joulunviettoa tietoisesti, voi olla, että mikään ei muutu. Tai sitten muuttuu kaikki! Tervetuloa siis mukaan mahdollisuuksien matkalle!

 

Kiireen keskellä

Lause “Tee toisille, kuten haluaisit itsellesi tehtävän” lienee meille kaikille jollain tavalla tuttu. Ja viisas lause onkin. Tänä jouluna haluan kuitenkin nostaa esiin uuden, astetta pidemmälle menevän haasteen:

Tee itsellesi kuten haluaisit muille tehtävän.tietoinen-joulu

Tätä melko simppeliltä kuulostavaa lausahdusta ei missään tapauksessa voi pitää itsestäänselvyytenä. Haaste on tärkeä ja koskettaa meitä kaikkia erityisesti näin joulun alla, jolloin tekemistä riittää enemmän kuin ehtisi…

On joulukorttien postitusta, lahjaostoksia, paketointia, leivontaa, jouluruokien valmistusta, siivousta, mahdollisesti pikkujouluista toipumista, Joulupukki ja muut sopimiset, viime hetken lahjat, ruuhkia teillä ja kaupoissa ja tietenkin päälle koko normaali arki! Vaikka skippaisimme luettelosta useita kohtia, tuo joulu silti useimmille omat rientonsa mukanaan.

Kiireen keskellä unohdamme helposti itsemme. Joustamme omasta ajastamme ja usein jopa hyvinvointimme hoitamisesta. Tuskin olen ainoa ihminen, joka skippaa hammaslangan käytön väsyneimpänä iltana. Tai joka ei jaksa lähteä lenkille suorittavan päivän päätteeksi, vaikka se tekisi hyvää. Saati meditoida. Väsyneenä netti (tai monilla tv, itse en telkkaria tai netflixiä omista) vie voiton, kunnes koittaa sammuminen.

 

Pysähtyminen

Kun suhaamme kiireessä, tekee välillä hyvää pysähtyä. Miettiä, mikä on omaksi parhaaksemme. Toivovatko muut vielä sitä extra-lahjaa, vai sittenkin, että ottaisimme ajan itsellemme, omaan hyvinvointiin? Osaammeko edes ajatella näin? Entä voisiko joulupöydässä olla jotakin vähemmän vaikka vieraita tulisikin? Voisiko vastuuta jakaa?

Jos vastaus olisikin, että lahja on saajalleen tärkeämpi kuin meidän oma rentoutumishetkemme, niin mitä silloin tapahtuu? Valinta on silti meidän. Kukaan ei huolehdi meistä, ellemme me itse.

Valitettavan usein puutumme stressiin vasta, kun se alkaa oireilla. Yksi tyypillisimmistä reaktioista kiirekautena on vastustuskyvyn romahtaminen ja flunssa. Siksi pieni hidastus voi olla paikallaan.

Touhotus on ihanaa, mutta kiire on kaikkea muuta kuin joulun hengen mukaista. Tarkoitushan ei ole pärjätä ja suoriutua, vaan NAUTTIA tästä taianomaisesta ajasta fiilistellen läpi jouluvalmisteluidenkin eikä vasta sitten aattona…

On tärkeää kuunnella itseään ja jaksamistaan. Pysähtyä silloin tällöin ja hengähtää. Vaikka valitsisimme paahtaa täysillä, koska olemme jouluihmisiä ja nautimme kaikesta siihen liittyvästä, on hengähdystauko paikallaan. Ja joulumusiikki! Niin kiireinen ei saa olla, että siivoaisi ilman sitä.

tietoinen-joulu, kuvassa kaunis lasinen joulupallo

Tietoinen joulu, perinteiden päivitys

Jouluun liittyy monia perinteitä. Pidän niistä, totta kai. Paitsi sillistä, rosollista ja siitä omituisesta pinkistä kermavaahdosta. Kuitenkin perinne tarkoittaa usein samaa kuin automaatio; se toistuu samanlaisena vuodesta toiseen ilman kyseenalaistusta. Sitä ei valita. Joulukuusi vain kuuluu jouluun. Mutta entä jos sitä ei jaksa/voi sittenkään järjestää?

Viimeisimpinä vuosina mummollani oli suuri puun oksa, jonka hän koristeli. Muistan kuinka hän iloitsi siitä. Hänelle se oli joulukuusi.

Joku luopuu perinteistä kokonaan, ja toinen pitää niistä kiinni. Ei ole olemassa yhtä oikeaa. Oikea ratkaisu kaikessa (muussakin kuin joulussa) on vain se, mikä tuntuu itsestä oikealta.

 

Lahjat, lahjat…

Yksi monista perinteistä, jotka aika ajoin kaipaavat päivitystä, on joululahjat. Sen ei välttämättä tarvitse tapahtua niin, että istutaan suvun kanssa vakavasti alas ja määritellään tarkka raja (joillekin tämä toimii, mutta toisista se tuntuu jotenkin kolkolta). Lahja-mielentilan päivitys voi tapahtua ihan vain omassa päässä. Jos tuntuu, että vähemmänkin riittää, sille kannattaa olla avoin. Kenties jotain omatekemää, tai jotakin juuri saajan näköistä. Enemmän intuitiota ja fiilistä, vähemmän suorittamista…

Kun kyse ei ole lasten lahjoista, mielestäni liika tasapuolisuus tappaa tunnelman. On voitava niin halutessaan antaa jotakin arvokkaampaa ihmisille, jotka ovat itselle tärkeimpiä. Muut kyllä ymmärtävät sen. Mutta jos pelkäämme ettei näin ole, annamme kaikille saman suklaarasian, emmekä pääse toteuttamaan itseämme saati sydämemme roihua.

Tietoinen joulu ei missään tapauksessa tarkoita tylsää kontrolloitua joulunviettoa, vaan kenties juuri päin vastoin. Se voi tarkoittaa mm. rohkeutta hullutella.

(Huom! Suklaarasia on silti yksi toivotuimmista lahjoista! Itsekin sitä toivon, vaikka verensokerini ei. 😉 )

 

Traditioiden rikkominen

Pidän monista traditioista, mutta yhtälailla nautin niiden rikkomisesta. Olin nuorempana innokas lahjanantaja ja tietenkin lähetin myös joulukortit. Huomaamattani siinä oli myös hieman suorittamisen makua ja hyvän tytön roolia mukana. Halusin ilahduttaa ja samalla olla hyvä, kekseliäs ja erityinen muiden silmissä.

Nyt en ole lähettänyt joulukortteja moniin vuosiin, enkä tunne huonoa omaatuntoa. (Korttirahoja ei ole myöskään laitettu hyväntekeväisyyteen, meillä hyväntekeväisyys ei liity mitenkään jouluun.) Sen sijaan olen toivottanut jo vaikka kuinka monelle hyvää joulua, hieman ennenaikaisestikin… Se on tuonut itselleni hyvää mieltä ja varmasti muillekin.

Tiedän kyllä, että moni tuntee iloa korttien postittamisesta. Minun tapauksessani perinne on kuitenkin kaatunut “vapautta vastaan”. Koen sen suoritteena, jota tein vanhentuneista motiiveista käsin. Kuka tietää, kenties tulevaisuudessa tilanne on toinen, kun löytyy uusi motiivi.

Nautin odotusten purkamisesta ja vapaudesta toteuttaa joulua (ja koko elämää 😉 ) omalla tavallani. Tietoiseen jouluun kuuluu sen oivaltaminen, että suuren osan odotuksista luomme itse itsellemme. Ne eivät tule ulkoapäin. Ja ne harvat, jotka tulisivatkin, on aina keskusteltavissa kuntoon. Elämän ei tarvitse olla draamaa.

 

Kultainen keskitie

Tietoinen joulu päivittyy jatkuvasti, kokeilujen kautta. Mitä tulee lahjoihin, olen yrityksen ja erehdyksen kautta oppinut, että kultainen keskitie on paras. Minulle, ei välttämättä jollekin muulle.

Olen viettänyt joitakin jouluja mieheni kanssa kahdestaan, ja kantapään kautta opin, kuinka lahjojen puuttuminen oli jotenkin surkeaa. Siksi haluan antaa hänelle tänäkin vuonna joitakin pieniä lahjoja ja myös joitakin itselleni. Eläimet saavat myös omat pakettinsa, joten näistä muutamista paketeista tulee jo aivan eri tunnelma kuin jos ei olisi yhtään.

Lahjat tuovat mahdollisuuden ihmetellä yhdessä jotain uutta. Se vetää mukanaan hetkeen, pois luurien ääreltä.

 

Omassa joulussani kultainen keskitie pätee monen perinteen kohdalla. On mukavaa lisätä joulupöytään perinteisiä juttuja, mutta meillä ei ole ollut eikä tule olemaan niistä kaikkia. Teemme oman innovatiivisen menun. Se on meidän kultainen keskitiemme.

Jollekin toiselle keskitie löytyy vaikkapa siitä, että kaikkea on, mutta ihan kaikki ei ole omatekoista.

Oman keskitien etsiminen on lahja – itsellemme. Voit siis kysyä itseltäsi:

 

-Mistä olisin valmis luopumaan?

-Mikä sen sijaan on tärkeää?

-Miten joulusta voisi tulla nautinnollisempi elämys?

-Kuinka saan tehtyä valinnoista ylipäätään omiin arvoihini sopivammat?

 

Kun joulujärjestelyt eivät stressaa liiaksi, jää aikaa miettiä, mitä itse kaipaamme joululta. Entä jos haluaisimme kerrankin katsoa piirrettyjä lasten kanssa? Voisiko sille järjestää aikaa? Tai mitäpä jos menisimmekin treffeille, elokuviin? Kaikki on omissa käsissämme, mutta jos emme pysähdy miettimään, todennäköisesti suoritamme taas väsyneinä vanhan kaavan mukaan. Selviämme joulusta. Isolla S:llä. Onneksi on välipäivät.

 

Kenen kanssa joulu vietetään?

Lopultahan joulu onkin kuin suuri kimppu erilaisia perinteitä, joista jokainen perhe tai yksilö joutuu päättämään ihan itse. Mitä jouluun kuuluu? Tuleeko pukki, uskotaanko tonttuihin? Kuka kuskaa vieraat? Kenen kanssa joulu halutaan viettää? Nämä ja monta muuta kysymystä joudumme ja ennen kaikkea saamme päättää ihan itse.

Etenkin kysymys siitä, kenen kanssa joulua vietetään, on usein itsestäänselvyys, jota harvoin kyseenalaistetaan. Olen kuunnellut joskus tyrmistyneenä, kuinka aikuinen seurusteleva pariskunta jakautuu eri osoitteisiin, jotta molemmat saavat olla vanhempiensa kanssa tiettynä ajankohtana. Tämä on tietysti luonnollista, kun seurusteleva pari on nuori tai aivan uusi. Asia kuitenkin resonoi itsessäni, sillä se muistuttaa minua “aikuisen lapsen syndroomasta”. Tällöin pariskunta samaistuu ennen kaikkea lapsuuden perheisiinsä, eikä vielä näe oman perheensä tasa-arvoista asemaa muiden perheyksiköiden rinnalla.

 

Omalla kohdallani on todettava, että nautin suuresti niin sukujouluista kuin omista jouluistani. Silti esiasetusten tiedostaminen on kuulunut olennaisena osana tietoisen jouluni rakentumiseen. Asumme kaukana sukulaisistamme ja jossain vaiheessa oma joulu alkoi kiehtoa meitä molempia. Halusimme käyttää joulun rentoutumiseen ja lopettaa kaikenlaisen suorittamisen. Kuitenkin joulusta nauttien!

Meidän ei tarvitse enää muuttua jouluiseksi karavaaniksi, joka kiertää läpi kaikki kyläpaikat ja tuntee huonoa omaatuntoa niistä, joihin ei ennätä. Miksemme tuntisi hyvää omaatuntoa näine hyvinemme?

En kuitenkaan sano, ettei enää koskaan. Tiedän ainoastaan, että päätämme joulut jatkossa oman perheemme tunteen ja elämäntilanteen mukaan.

 

tietoinen-joulu-kuvassa punainen muki

Rento + onnellinen = Tietoinen joulu

Olemme usein sokeita sille, kuinka paljon itseltämme vaadimme. Emme odota muilta lahjaröykkiöitä, suuria yllätyksiä tai michelin-tason illallisia. Uskon, että pääosa meistä arvostaa joulussa mukavaa ja rentoa tunnelmaa ylitse kaiken muun. Tämän vuoksi voimme hyvillä mielin irtipäästää myös omaan niskaamme pyrkivästä salakavalasta joulustressistä. Tarkoitus on nauttia ja jakaa iloa, ei uhrautua liiaksi muiden eteen.

 

Toivonkin, että tänä jouluna kaikki äidit voivat unohtua kasvonaamioidensa ja konvehtiensa ääreen jo valmistautuessaan jouluun. Joulu kyllä hoitaa itsensä! (Syyttäkää minua, jos näin ei käykään.) Isät tietävät paremmin kuin hyvin, että tärkeintä on rento ja onnellinen äiti. Äidit puolestaan tuntuvat helposti tämän unohtavan (koska heidän vastuullaan on liikaa). Kun tunnelma on kireä, joulu menee helposti säröille, ja syntyy riitaa.

Sanon sen nyt suoraan: Yksikään juhla ei ole riidan arvoinen. Eikä etenkään joulu! Kuinkahan moni lapsi on joutunut pelkäämään koko joulun peruuntuvan vanhempiensa riidan vuoksi? Uskon, että moni. On parempi ennemmin lähteä kävelylle ja ottaa omaa hengitysaikaa kuin antaa stressin kiteytyä liiaksi. Mikään ei ole pakko.

Vaikka vieras olisi kuningatar Elisabeth, sohvalla voi silti olla kissankarvoja ja sukassa reikä.

 

Tunteaksemme mahdollisimman paljon suopeutta muita kohtaan meidän on ajateltava itseämme. Sitä ei voi liikaa painottaa. Kun suuntaamme palvelualttiuttamme edes hieman enemmän itseemme päin, joulun henki voi olla pelastettu.

 

Toivon myös, että tänä jouluna isätkin saavat omaa aikaa.

Miksi he ottavat aina viimeisen saunavuoron, jos sitäkään? Jouluna ajattelemme helposti kaikkien muiden hyvinvointia, mutta salakavalasti se tapahtuu omalla kustannuksella. Tottahan toki joulu on lasten juhla, mutta lapset nauttivat kaikkein eniten, kun vanhemmilla on hauskaa keskenään. Mikään lahja ei mene sen edelle. Jouluna parasta on, kun aikuiset jumahtavat joulupöydän toiselle kierrokselle, lahjat on avattu ja lapset pörräävät siellä ja täällä joulun humalluttamina.

Silloin aikuisetkin vihdoin muistavat, mikä onkaan tärkeintä. Se on läsnäolo.

 

Oletko sinä valmis ottamaan haasteen vastaan? Tietoinen nautiskeleva joulu, täältä tullaan!

Erittäin ihanaa joulua toivottaen,


Kirjoitan lisää positiivisesta voimaantumisesta ja sen vaikutuksista jutussani: Irti uhriudesta.

Hanki nyt taidejulisteet verkkokaupastani!

Tykkää tai jaa:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *