Kaksoset – Hyvä paha kaksosuus

kaksoset, juhla-asuissa nukkien kanssa

Kaksoset on kiehtova ja erikoinen setti. Synnyt yhdessä jonkun kanssa. Hän on aina mukana elämässäsi. Hän tuntee sinut paremmin kuin kukaan muu.

Keskimäärin joka 85. synnytys tuo maailmaan kaksoset. He voivat olla samaa tai eri sukupuolta, ja jos samaa, he voivat olla identtiset. Tällöin geeniperimä on täsmälleen sama, yksi jakautuu kahdeksi tai toisinaan useammaksikin. Se kuulostaa uskomattomalta, mutta kun ryhtyy miettimään koko elämän syntyä, ei tämäkään asia ole välttämättä sen ihmeellisempää: Saamme alkumme vain kahdesta solusta, ja koska solut jakautuvat, noista kahdesta solusta voi tulla yksi ihminen tai vaikka viitoset. En näkisi, että vain osa siitä on ihmeellistä, vaan kaikki!

 

Siunaus

Olen saanut valtavasti etua identtisestä kaksosuudestani. Lapsena oli aina seuraa. Oli aina samanikäinen kaveri, joka oli kiinnostunut samanlaisista asioista. Kaikki hypetykset, kuten eläinhulluus, pahenevat joukossa, ja mikä sen ihanampaa! Kaiken saattoi jakaa non stop. Jos kaverit eivät voineet hengailla koulun jälkeen, oli sisko ja siskon kaverit. Tai kotona sisarukset ylipäätään. Koskaan ei ollut yksinäistä siinä mielessä.

Sosiaaliset kontaktit vaikuttavat itsetuntoon, ja kaksosilla harvoin on niistä puutetta (etenkään jos he sattuvat olemaan horoskoopiltaan kaksoset, kuten minä ja kaksoseni 😉 ). Nuorena aikuisena oli helppoa asua kaksosen kanssa yhdessä; asia, jota kenenkään muun kanssa ei voinut harkitakaan. Ei ollut sitä irtonaisuuden tunnetta, ettei kenellekään voisi paljastaa mokiaan tai todellisia ajatuksiaan. Joillakin on erittäin läheisiä ystäviä, jotka ovat kuin kaksosia, mutta tämä ei ole mikään itsestäänselvyys.

Monen muun edun lisäksi kaksosuuden telepaattinen yhteys jatkuu aikuisuuteen ja koko loppuelämän, eikä tällaisia ihmissuhteita voi rahassa mitata.

 

Kaksosuutta voi siis pitää tietynlaisena lottovoittona, mutta yllättävä kyllä asia tuo mukanaan myös haasteita, joita avaan seuraavaksi hieman:

Kaksoset on yksi – niputtaminen

Jokainen haluaa tulla kohdatuksi omana itsenään. Kaksoslapsiin suhtaudutaan kuitenkin helposti könttänä. Heillä voi olla yhteinen nimityskin kuten ”tytöt”, ”pojat” tai ”kaksoset”. Ongelma korostuu silloin, kun lapset ovat samaa sukupuolta. Joskus lapset voivat myös olla niin samannäköisiä, että heitä on mahdoton erottaa. Silloin voi rohkeasti kysyä, kumpi sinä olet. Lapset ovat innoissaan kertomassa, kumpi ovat, vaikka tuhat kertaa. Kysymys ei loukkaa aikuisenakaan.

Niputtaminen pätee tietenkin helposti myös tavallisiin sisaruksiin. Etenkin, jos heidän luonteitaan ei kunnolla tunne. Mitä paremmin erot tuntee, sitä vaikeampaa kaksosetkaan on nähdä yhtenä ja samana. Kaksoset itse suhtautuvat jo lapsina toisiinsa aivan eri henkilöinä – joita he nimenomaan ovat.

 

Niputtaminen on kenties pakollinen paha, joka hälvenee luotaisesti ajan myötä, kun kaksoset alkavat ilmentää itseään yhä enemmän ja erot nousevat näkyviin.

 

kaksoset - rohkeina leijonan kanssa

Vertailu

Kaikkia sisaruksia vertaillaan jonkin verran. Yhdestä tuli pitkä, toinen on hyvä matematiikassa. Ihmetellään, eikö kolmannella lapsella ole taiteellista suuntausta, kun muilla on. Oletukset voivat olla voimakkaita. Uskon sen perustuvan lähtökohtaiseen ajatukseen, että syntyessämme meillä olisi tuomisinamme pelkkä geeniperimä ja muuten olisimme kuin tyhjä taulu.

Itse en usko siihen lainkaan, joten minun on helppo nähdä, että jo hyvin pieninä lapsina saman perheen saman geeniperimän omaavat identtiset kaksoset voivat ilmentää eri luonteita, taitoja ja asioita. Uskon, että jo syntyessämme meillä on mukanamme erilaisia vahvuuksia ja taipumuksia, ja elämän tarkoitus on johdattaa meitä ilmentämään niitä omalla tavallamme. Kaikilla meillä on ainutlaatuisia ominaisuuksia, eikä yksi kyky ole toista parempi. Sen vuoksi vertailu on harvemmin kehittävä näkökanta.

Aikuiset eivät tietenkään tarkoita pahaa ihmetellessään, missä kolmannen lapsen taiteellinen lahja on. Lapselle itselleen viesti voi kuitenkin tulla perille siten kuin hänestä puuttuisi jotain.

 

Kun kyseessä on kaksoset, oletukset samanlaisuudesta ovat voimakkaimmillaan. Genetiikan ja jaetun kasvuympäristön ansioista usein kaksosissa onkin paljon samaa, mutta tavallaan voisi ajatella, että juuri ne pienet erot tekevät heistä heidät. Esim. toisen matemaattinen lahja ei ole sivuseikka vaan mielenkiintoinen mahdollisuus. Itse olin koko lapsuuteni ”se lihavampi”, vaikka olin oikeasti ihan normaali. Se ei ollut erityisen mukavaa, mutta tietenkään se ei haittaa enää. Tarvitsin paljon ruokaa, jotta minusta tuli näin pitkä.

Vertailtavia asioita voivat olla mm. luonne, ulkonäkö, koulumenestys tai kaverit. Kasin sisarus ei välttämättä koskaan saa kehuja kasistaan, jos vieressä on kympin sisarus. Vertailua on tietenkin opittava sietämään, mutta jos lapsi oppii arvonsa tulevan aina vertailun kautta, hän saattaa vielä aikuisena vertailla itseään muihin vakuuttuakseen arvostaan.

 

Avoimesti erilainen

Kaksosuuden kenties vaikein puoli ei kuitenkaan liity muiden ihmisten olettamuksiin, vaan kaksosiin itsensä: Kuinka oppia olemaan avoimesti erilainen, kun on niin samanlainen? Haasteen kohtaaminen ja selättäminen voi ensin tuntua haitalta, vaikka onkin lopulta suureksi hyödyksi.

Vaikka kaksoset näkevät toisensa eri ihmisinä, heillä on usein alitajuinen toive ja tarve olla riittävän samanlaisia; olla samaa mieltä elämän isoista kysymyksistä ja tulla aina toimeen keskenään. Kaksosten kohdalla esim. poliittiset tai uskonnolliset erot vaivaavat enemmän kuin muiden ihmissuhteiden kohdalla. Kaksosen kanssa halutaan olla hyvää pataa ja samaa mieltä. Jos maailmassa jonkin henkilön mielipiteellä on väliä, tuo henkilö on oma kaksonen. Tätä lähemmäksi sosiaalisessa tärkeysjärjestyksessä ei välttämättä yllä kuin oma puoliso, jos hänkään.

 

Vaikka kaksoset kasvavat jokseenkin samanlaisina, on myöhemmin eriävyys väistämätöntä kohdata. Itsensä ja toisen hyväksyminen erilaisina henkilöinä voi aiheuttaa vastustusta, vaikka samalla se on ainut tie pysyvään onneen. Me kaikki tiedämme, kuinka haastavaa on sopivalla tavalla irtautua omista vanhemmista, heidän toiveistaan tai mielipiteistään. Tätä voisi kutsua henkiseksi itsenäistymiseksi, jonka jälkeen ihminen näkee itsensä tasavertaisena ja hyväksyy toiset ihmiset sellaisina kuin nämä ovat. Jos onnistumme tässä ja luulemme olevamme henkisesti vapaita, se ei pidä paikkaansa, mikäli meillä on kaksonen. Tällöin seuraava tehtävämme sijaitsee vaikeusasteikolla vieläkin kauempana.

 

Vasta kun hyväksymme oman ja toisen erilaisuuden emmekä yritä muuttaa asioita päämme sisällä, olemme todella vapaita. Vasta kun tunnemme ylpeyttä omasta ja myös toisen erilaisuudesta, suuri henkisen kehityksen potentiaali, joka kaksosuuden myötä lahjana saadaan, täyttyy. Tämä positiivinen irtautuminen voi kuulostaa etääntymiseltä, mutta todellisuudessa se on hyväksynnän, eli rakkauden, suurin muoto. Askel ehdottomuuteen.

kaksoset - aikuiset naiset linnan pihalla

 

Kaksoset – lahja

Vaikka kaksosuus tuo mukanaan mahdollisuuden ehdottoman ihmissuhteen opetteluun, asia ei tietenkään päde vain kaksosiin. Voit kuvitella kaksosen paikalle puolisosi, parhaan ystäväsi tai vaikka lapsesi. Mikäli häiriinnymme toisen ihmisen ajatuksista, toivoisimme hänen olevan erilainen tai ymmärtävän meidän totuutemme, emme ole vielä hyväksyneet häntä omana ihmisenään. Liitämme silloin hänet itseemme ja määrittelemme, millainen hänen meidän mielestämme tulisi olla. Emme kenties tunnista hänen ominaisuuksiaan itsessämme emmekä toisaalta ole vielä irtautuneet sopivalla, terveellisellä tavalla.

 

Jokainen mahdollisuus omaksi itsekseen, eli erilaiseksi kasvamiseen on lahja. Yksi näistä mahdollisuuksista on kaksosuus. Jos emme saa kulmakerrointa tähän haasteeseen, se helposti jää oppimatta. En tarkoita, etteikö ihminen olisi erilainen, mutta hän saattaa elää vähätellen erilaisuuttaan ja korostaen turvallista samanlaisuuttaan. Silloin hän ei välttämättä uskalla myöskään tuoda maailmalle omaa, erottuvaa lahjaansa.

On siunaus, että meillä on läheisiä ihmisiä, joihin verrata itseämme – myös siksi, jotta jonain päivänä oppisimme vertailusta irtautumaan. Nauttimaan elämästä ainutlaatuisina olentoina.

 

Lopuksi paljastan kaksosuuden kenties parhaan puolen: Kaksosilla on käytössään ja voimavaranaan kahden ihmisen tiedonhankkimiskanavat, tuttavapiirit, opinnot ja elämänkokemus. Tämän ansioista he jo lähtökohtaisesti ovat rikkaita ja ymmärtävät helpommin erilaisia ihmisiä. Kaikkea ei tarvitse kokea itse – riittää, kun pystyy oikeasti samaistumaan.

Ja kehen muuhun samaistuisimmekaan paremmin?

 

Lue myös: Vauvaa on helppo rakastaa, aikuista ei.

 

Karoliina Sallinen-Pentikäisen romaani, Vauvavuosi, nyt alennettuun hintaan Adlibriksestä!

#vauvavuosi

 

 

taidejuliste-aarre

Maalaus: Treasure. Tämä ja muut taidejulisteet verkkokaupastani!

Tykkää tai jaa:
error

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *