“Kunpa olisin aina uskaltanut…” Kirje itselleni

kunpa olisin-vesiputous

Kunpa olisin aina uskaltanut olla oma itseni.

Kunpa suhteeni olisivat perustuneet todelliselle minulle miellyttävän ja kivan version sijaan. Osa niistä olisi ehkä jäänyt syntymättä, mutta tarkemmin ajateltuna en usko, että olisin menettänyt mitään.

Olisinpa uskaltanut avata sydämeni vaikeina aikoina omille läheisilleni ja kertoa kaikista vaikeista tunteistani. Kunpa yhteys olisi aina ollut avoin, luottavainen ja soljuva, kuin parhailla ystävyksillä.

Kunpa menettämisenpelko ei olisi sanellut elämääni.

Olisinpa vielä kaiken kokemani jälkeen osannut rakastaa, murtua ja jälleen rakastaa. Sen sijaan valitsin suojella itseäni kieltäytyen luottamasta, heittäytymästä saati tarvitsemasta enää niin paljon. Kunpa olisin uskaltanut elää täydellä teholla, irtautua tutusta ja turvallisesta kotisatamasta ja lähteä seikkailuun.

Olisinpa osannut pinnallisten asioiden sijaan kääntää katseeni omaan itseeni ja alkaa ymmärtää elämäni toistuvia teemoja. Olisinpa uskaltanut nähdä ongelmat itsessäni muiden syyttelyn sijaan. On pelottavaa olla vastuussa omasta onnellisuudestaan – ja lopulta niin vapauttavaa.

kunpa olisin - nainen istuu puun alla
Vesi elementtinä kuvaa itselleni vapautta, soljuvuutta sekä vallattomuutta.

Kunpa olisin osannut katsoa itseäni myötätuntoisin silmin.

Ei ainostaan nähden valttini ja voimavarani, mutta ennen kaikkea luopuen kriittisyydestä. Oman upeuden korostaminen ulospäin on turhaa, mutta sisäänpäin äärimmäisen tärkeää.

Olisinpa ymmärtänyt, ettei muiden mielipiteillä ole väliä. Olisinpa nähnyt, että muiden ihmisten tarjoamat haasteetkin ovat lahja oman henkisen kasvun saralla. Kunpa olisin ymmärtänyt, että kestävä yhdessä toimiminen vaatii sen, että jokainen toimii aitona omana itsenään.

Olisinpa myös nähnyt, että ajan myötä naisen ja miehen rooleista on luovuttava. Elämän edessä olemme sisaria, tasa-arvoisia. Miehen on saatava olla myös nainen ja naisen mies. Oisinpa nähnyt, ettei sukupuoli ole suoritus tai rooli. Olisinpa tiennyt, että ennen pitkää siihen liitetyistä velvollisuuksista ja tabuista on irtaannuttava. Yhä tänä päivänä joudun kertomaan itselleni tätä vapauttavaa sanomaa. Olin toistanut ulkopuoleltani kopioitua naiseuden mallia ja vahingossa muodostanut siitä itsestäänselvyyden. Se ei kuitenkaan ollut naiseus itsessään, pelkkää kopioitua kulttuuria.

Olisinpa osannut myöntää omat heikkouteni.

Se olisi ollut reilua myös esim. miestäni kohtaan. Sanoa, että totta, olin kyllä jyrkkä/epäreilu/liian vihainen. Ja ylipäätään ongelmainen. Miksi suojelemmekaan omaa egoamme niin, ettemme vain koskaan olisi tehneet mitään väärää tai olisi “huonoja”? Eikä vain toisilta vaan ennen kaikkea itseltämme.

Kunpa olisin ymmärtänyt, ettei rakkaus vaadi täydellisyyttä, vaan ennemminkin avoimuutta. Kunpa olisin ymmärtänyt, ettei kukaan ole täydellinen, ja se hyviksen rooli, jota kannoin niskassani oli suuri rasite.

kunpa olisin - vesi
Vesi puhdistaa

Kunpa olisin ymmärtänyt, että kaikki menneisyyteni asiat ovat kuin automaattinen jatkumo taustastani, josta tulin. Epävarmuuksista, joita tunsin. Eivät ne olleet minusta erillisiä: olin taustani, olin epävarmuuteni.

On helppo tuomita tekemisiään muuttuneesta valosta ja ymmärryksestä käsin. Nyt kuitenkin toivon, että olisin nähnyt aina sen, minkä tänä päivänä näen: Mitään ei ollut tehtävissä toisin. Vasta kun tietoisuus muuttuu, muuttuu itse elämä.

Ja onneksi niin on käynyt… Kiitos, kiitos, kiitos! ❤️


Sinua saattaa myös kiinnostaa: Luovuus, avain sisäiseen muutokseen

Seuraa Atlantinlootusta FB:ssa.

Tykkää tai jaa:
error