-
Herkkä voi kantaa opittua reaktiota mukanaan – oma tarinani
Ymmärrän itseäni. Ymmärrän, miksi reagoin niin vahvasti lapsena (tietämättä sitä silloin.) Olen herkkä eikä minussa ollut vielä sitä turvaa ja voimaa, jonka nyt aikuisena tunnen. (Ja joka on monen vuoden työn tulos, kehutaan nyt vähän! 😉 ) Eikä lapsella kuulu ollakaan. Lapsen kuuluu tukeutua muihin, tuudittua häntä kuljettavaan veneeseen aalloilla eikä suinkaan soutaa ja ohjata itse. Kun ihminen on herkkä, hän aistii ja kokee hyvin vahvasti. Sen lisäksi, että hän aistii ympäröivää maailmaa ja esim. muiden ihmisten tunnetiloja, hän elää […]
-
Olet itse “ympäristö”, joka voi saada sinut sairastumaan tai parantumaan
“Et voi parantua samassa ympäristössä kuin jossa sairastuit.” Törmäsin tähän jo tutuksi käyneeseen lauseeseen hiljattain. Loistava lause, totta kai. Muttei kuitenkaan täysin ongelmaton. Kyseinen lause tukee nimittäin sitä, että katsomme vain ulospäin. Muutamme ympäristöämme suotuisaksi ja paranemista edistäväksi. Laitamme “pahaa” pois ja tuomme “hyvää” tilalle. Se on hyvä alku, mutta harvoin riittävä, kun puhutaan todellisesta parantumisesta. Siis sellaisesta ihmeen kaltaisesta, jota moni janoaa, mutta harva tavoittaa. Emme tavoita ihmeen kaltaisia asioita, koska näemme maailman totutulla tavalla ja suuntaamme katseemme ulospäin, […]
-
Itsen rakastaminen ei ole hauska optio vaan vakava velvollisuus: 3 parasta perusteluani
Mitä pidemmälle tätä elämää kuljen, sen selvemmäksi yksi asia on tullut: Sinun on rakastettava itseäsi. Eikä itsen rakastaminen oikeastaan ole jokin “kiva mahdollisuus” tai optio, johon tarttua tuonnempana. Ei, kyseessä on suoranainen pakko. Tarve, joka huhuilee sisälläsi, kunnes tulee täytetyksi. Kyseessä ei ole hauska harrastus, jota puuhastella hieman silloin ja tällöin vaan paremminkin sitoutumista vaativa työ. Anteeksi, sanoinko vakava työ. Miksi sitten näin on, siitä haluan kirjoittaa juuri nyt: 1. Siitä elämässä on kyse En usko, että elämän tarkoitus on […]
-
Luottamattomuus voi kummitella mielen perukoilla ja pilata monta hyvää asiaa
Jos en olisi kokenut vaikeita asioita elämässäni viime vuosina, en olisi huomannut, että minussa piileksii vahva luottamattomuus. Sen kanssa voi elää – ja elinkin – siihen täysin tottuneena ja turtuneena. Luullen sitä normaaliksi olotilaksi. Toisaalta voisi todeta, että on hullua luottaa. Luotatko muutaman pakkasasteen säässä, että jää todella kantaa, lähdetkö uhkarohkeasti järvelle luottelemaan? Ilman jääpiikkejä kaulassasi? Minun luottamattomuuteni on kuitenkin merkillistä kaliiberia. Se on syntynyt jo varhain ja muistutellut sitten itsestään läpi elämäni, jotta tajuaisin sen olemassaolon. Olen vain ollut […]
-
Kun ihminen on tyytyväinen omana itsenään
Kun ihminen on rauhassa oman itsensä kanssa. Tyytyväinen ilman mitään ihmeitä. Kun hän on tehnyt tarvittavat muutokset ja korjaukset – ja tietää jatkossakin tavoittelevansa ansaitsemiaan parannuksia elämäänsä. Kun ihminen ei enää palavasti kaipaa jotain, vaan kaikki oleellinen löytyy jo hänessä itsessään. Kun ihminen säteilee yhä voimakkaammin omaa valoaan ja sen eri värejä, joihin kuuluu myös leikkisyys, seksuaalisuus jne. Kun ihminen arvostaa hyvää, muttei takerru. Kun ihminen kuulee sisäisen äänensä, kuuntelee intuitiotaan tärkeissä päätöksissä. Kun ihminen välittää ja tuntee. Silloin kyseessä […]
-
Elämänmuutos samantien ja pysyvästi – 3 ratkaisevaa askelta
Tänään koen vahvaa muutoksen tunnetta. Sellaista, joka on tekeytynyt jo pitkään ja voi hetkenä minä hyvänsä muuttua todeksi. Astua voimaan. Kyseessä ei ole vain yksi elämänmuutos, vaan monia toisiaan tukevia sellaisia. Mitä elämänmuutos sitten vaatii? Mielessäni on kolme ratkaisevaa asiaa, joiden toteutuessa muutosta ei voi estää juuri mikään: 1. Tunnista itsessäsi osa, joka ei halua muuttua Muutoksella menetämme aina jotain vanhaa. Vaikka tuo vanha näyttäisi päällepäin suorastaan kamalalta, se on silti palvellut jotain osaa meissä. Suojannut ja turvannut. Kenties tarjonnut […]
Lue lisää blogissa
.