Hiljattain ajattelin, että minunkin kannattaisi sitä kokeilla. Taukoa asiasta, jota olen tehnyt jo vuosien ajan lähes joka ikinen päivä, usein montakin kertaa päivässä. Ensin jahkailin. Tiesin, ettei se tulisi olemaan ainoastaan helppoa. Tiesin, että ajoittain elämäni on muutenkin välillä haastavaa. Mutta sitten vain päätin, että kolmen viikon sometauko alkaisi lähes samantien. Päätös tuntui jännittävältä ja innostavalta: Tunsin pääseväni jonkin uuden äärelle. Lähemmäs aitoa elämää, lähemmäs itseäni. Tunsin, että se oli jotain, mitä salaa sisimmässäni kaipasin. Ajatus oli, etten tuona aikana

Lue lisää

Olen monta kertaa ajatellut, että tästäpä kerronkin blogissa. Nimittäin siitä, että äitinä oleminen on paljon fyysisempää kuin koskaan ymmärsinkään. Se vaatii voimaa ja aikamoista akrobatiaa. Kuinka nouset lattialta vauva sylissä? Kuinka jalalla poimit tavaroita tai siirrät leikkimattoa. Kuinka koppaat tutin lennosta kun se on jo matkalla kohti asfalttia (tästä olen erityisen ylpeä). Toki sitten nämä perusjutut, kuin että kuinka kannat kahdeksan kilon mötköä niin, ettei ranteet rasitu. Kuinka asetat mötkön mukavasti alas niin, ettei sille tule epämukava olo JA ettei

Lue lisää

Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa aiheesta telepatia, vaikken ole tiennyt, mitä siitä sanoisin. (Kuinka voisikaan tietää, ennen kuin istuu alas ja alkaa luonnostella!) Jos saisin sanoa telepatiasta vain yhden asian, se tulee jo otsikossa: koen telepatian olevan aivan luonnollinen tapa aistia, jota tiede ei vielä tunnista. (Itse asiassa tunnistaapas mm. kvanttimekaniikassa, mutta tiedän siitä itse liian vähän voidakseni puhua siitä.) Olen kokenut telepatiaa runsaasti. Kun joku ihminen tulee mieleeni yhtäkkiä tai pitkästä aikaa, saatan nykyisin jo miettiä, ajatteleekohan tämä ihminen

Lue lisää

Jos olet ollut lukijani alusta lähtien, olet saattanut huomata hienoisen muutoksen matkan varrella. Kirjoitukseni ovat oivalluksiani, tajunnanvirtaa kulloisellakin hetkellä, enkä ole enää sama ihminen kuin kolme vuotta sitten, kun blogini näki päivänvalon. Kirjoitan nyt paljon enemmän siitä, mitä haluan, kuin siitä, mitä en halua. Enemmän siitä, mitä olen, ja vähemmän siitä, mitä en ole. Vähemmän menneisyyttä ja enemmän hetkeä nimeltä nyt. Joskus luulin olevani jonkinlainen terapeutti, joka auttaisi muita käsittelemään heidän patoutettuja tunteitaan ja vaikeita menneisyyksiään, mutta ehei! Nyt miellän

Lue lisää

En ole absolutisti. Olen antanut alkoholille valtavasti mahdollisuuksia näyttää hyvät puolensa, enkä tule piirtämään tiukkaa rajaa jatkossakaan. Silti se ei oikein sovi minulle/elämälleni eikä sitä tule siksi nautiskeltua. Alkoholittomuus sopii paremmin. “Ei tule nautiskeltua” on eri asia, kuin absolutismi, jossa ei voisi nautiskella, vaikka yllättäen haluaisikin. Tiedätkö sen tunteen, kun voisit ottaa yhteyttä johonkin vanhaan tuttavaan, mutta et vain koskaan tule tehneeksi sitä? Kipinä ja palo puuttuu. Juomattomuuteni on sukua sille. Tuppaan tekemään jotain, mikä tuntuu vielä paremmalta. Alkoholittomuus kutsuu

Lue lisää

Äitiys on minulle kuin kermakakku mahtavan aterian päälle. Elämän runsautta, jotain ihanaa ja houkuttelevaa. Katsoessani taaksepäin olen kuitenkin valtavan onnellinen siitä, että tahattomasti lapsettomana löysin lopulta elämän hyvyyden. Se tuntuu paljon vaikeammalta ja suuremmalta saavutukselta kuin äitiys, joka loppupeleissä tapahtuu kuin itsestään, omalla painollaan. Äitiys palkitaan, lapsettomuutta ei Kun tulet äidiksi, saat kukkia ja lahjoja, onnitteluja. Kun et tule äidiksi vaikka haluaisit, et saa mitään. Saat verikokeita ja operaatioita. Se on vähän sama kuin se, että rikkaat rikastuu ja köyhät

Lue lisää