Alkoholittomuus osana ihanaa elämää: omat perusteluni

alkoholittomuus

En ole absolutisti. Olen antanut alkoholille valtavasti mahdollisuuksia näyttää hyvät puolensa, enkä tule piirtämään tiukkaa rajaa jatkossakaan. Silti se ei oikein sovi minulle/elämälleni eikä sitä tule siksi nautiskeltua. Alkoholittomuus sopii paremmin.

“Ei tule nautiskeltua” on eri asia, kuin absolutismi, jossa ei voisi nautiskella, vaikka yllättäen haluaisikin. Tiedätkö sen tunteen, kun voisit ottaa yhteyttä johonkin vanhaan tuttavaan, mutta et vain koskaan tule tehneeksi sitä? Kipinä ja palo puuttuu. Juomattomuuteni on sukua sille. Tuppaan tekemään jotain, mikä tuntuu vielä paremmalta.

Alkoholittomuus kutsuu minua, koska…

  • Saan krapulan helposti ja olen taipuvainen migreeniin. Jo 1-2 annosta aiheuttaa sykkeen nopeutumista eikä tutkitusti unetkaan ole sen jälkeen yhtä hyvät.
  • Voin jo hyvin. En halua lainata hyvinvointia huomiselta. Se vaatii aika lailla hyvinvointia, ettei edes stressin hetkellä kaipaa helpostusta alkoholista (mikäli tällaisen tavan on joskus oppinut). Elämäni ei ole niin kuluttavaa, että olisi pakko saada “nollata” sillä tavalla kuin alkoholi nollaa. Rasittavuuden hetkellä kaipaan teetä, meditointia, kynttilöitä ja omaa aikaa – ja tietenkin myös unta.
  • En liiku seurassa, jota alkoholi parantaa. Minua ei tosin haittaa, että seurassani juodaan, todellakaan – miksi haittaisi? Mutta en ehdoin tahdoin ole järjestelemässä tai edes osallistumassa sellaisiin iltamiin tai reissuille, joissa esiliinana toimii alkoholi. Ne on nähty. On niin paljon kiinnostavampiakin vaihtoehtoja.
alkoholittomuus, suihkulähde
  • Olen oppinut viettämään sosiaalista laatuaikaa muilla tavoin. Aikaisemmin. Puhtailla. Kyllä aikuisellekin voi olla juhlaa mennä jäätelölle porukalla, ottaa hömpsyt kahvia, hullutella ja nauraa. Se on kokemus, josta ei puutu mitään. En nykyisin koskaan enää odota, että olisi jo ilta ja voisi siirtyä “aikuisten aikaan” ja avata viinipullon. Viikonloput ja juhlapyhät ei tee tähän poikkeusta. Ei edes vappu. Ennen sen sijaan viihteelle siirtymisen odottelu oli tuttua. Se liittyi väsymykseen ja sosialiseeraamiseen, jota ei oikeasti olisi jaksanut, ja jota pyöritettiin hieman viinan voimin.
  • Tunnen tunteeni ja elän flowssa. Näiden asioiden puute on yksi syistä, miksi alkoholi on hyvä renki niin monelle. Saa vähän itkeä ja nauraa, kaikki tuntuu enemmän. Saa henkisyyttä muistuttavia syviä ja nostattavia kokemuksia. Olen oppinut saavuttamaan ilman alkoholia kaiken sen ja paljon enemmän. Toki minulla on estoni, mutta se, mitä en tekisi ilman humalatilaa, ei ole jotain, mitä haluaisin tehdä muutenkaan. Jotkut juovat alkoholia voidakseen avautua ja bondata syvällä tasolla (mikä on muuten todella tärkeää). Se kuulostaa surulliselta, koska saman taidon voi opetella ilmankin.
  • Alkoholi vaatii aikaa ja se on aina pois jostain muusta. Minulle se, että skippaisin meditaation ja joisin ei ole yksi vaan peräti kaksi menetystä. Tai oikeastaan vähintään kolme, kun miettii myös tulevaa yötä ja seuraavaa päivää!

Kun katson taaksepäin, huomaan että…

Suomalainen alkoholikulttuuri on ollut hieman hämmentävä tausta aikuiseksi kasvamiselle.

En koskaan ole opetellut juomaan yksin, ja olen siitä onnellinen. Alkoholikulttuuri on ollut sosiaalista ja opittua. Minussa ei ole sisäsyntyisesti minkäänlaista tarvetta alkoholille.

Joskus olen ollut jopa hieman riippuvainen alkoholista. Tiedän sen siitä, että ajatus alkoholista nousi päähäni aika ajoin. Aivoni olivat oppineet tietyn palkitsemissysteemin, koska olin tarjoillut sitä niille sen verran usein. Aivoni ovat oppineet tästä myös pois, eikä kehoni assosioi alkoholia hyvällä tavalla.

Oikeastaan olen hirmu onnekas, ettei alkoholi sovi minulle, sillä olen säästänyt niin aikaa, rahaa kuin kaloreitakin. Saan syödä yhden leivoksen enemmän!

alkoholittomuus, lintu istuu laiturilla

Alkoholittomuus on oma päätös

On hyvä ymmärtää, että meitä ihmisiä on moneen junaan, ja jollekin alkoholi sopii. On hyvä päästää irti kaikista muista ihmisistä ja tehdä päätöksiä vain itseä koskien.

Olla itsenäinen seurassakin. Suhteessakin, kaveriporukassakin. Silloin hyvä tulee.

Itse en tosin ole tehnyt päätöksiä, alkoholittomuus on vain lipunut elämääni päivä ja kuukausi kerrallaan. Yllämainituista syistä, joista jokainen yksinkin riittäisi.

Koen, etten tarvitse päätöksiä, vapaus on vielä mukavampaa. On kiva pitää mahdollisuus jemmassa, että milloin vain voin juhlistaa elämää mieheni kanssa kuoharilla, jos sitten siltä tuntuisikin. Näin saan parhaat palat kaikesta enkä jää mistään paitsi.

Olen vähän surullinen siitä, että humalahakuinen kännääminen on koskaan kuulunut elämääni. Mutta minkäs voit. Jos olisin kasvanut eteläeurooppalaiseen juomakulttuuriin, tilanne olisi toinen. Toisaalta tämä on arvokas havainto, joka saa ymmärtämään itseä ja sitä, miten valtavasti kaikki meihin vaikuttaa. Kaikki ei olekaan niin persoonallista ja henkilökohtaista, kun on ajatellut. Sitä paitsi, kuten olen ennenkin kirjoittanut, tärkeintä ei ole, mitä joskus tapahtui, vaan se, mihin siitä lopulta ponnistamme. Mitä sillä tarinalla teemme.

Minulla on riittävä kokemus alkoholista, jotta voin puhua siitä. Tunnen sen parhaat ja paskimmat puolet. Yhteen lauseeseen tiivistettynä kokemukseni voisi olla: Ansaitsen kirkkaan mielen ja hyvän olon joka ikinen päivä.

Ja niin muuten ansaitset sinäkin. ❤️

riikka

Joko seuraat Atlantinlootusta myös instagramissa ja facebookissa?

Tykkää tai jaa: