Tilaa minulta oma uniikki runo. (Esim. muistorunot, onnittelut tai kanavointina itsellesi.) Runon voi esim. tulostaa, kehystää seinälle, antaa lahjaksi jne. Ota yhteyttä: lauanne.riikka(at)gmail.com
Julkaistut runokokoelmani:
Nainen, Viisi heijastumaa, tekijät: Riikka Lauanne, Julia Koskinen, Marja Svanberg, Linda Fischer, Maiju Palin. (antologia, Mediapinta Oy 2019), Raiteillaan (Mediapinta Oy 2017), Siivet (Nordbooks 2015), Kuutamolla (Kustannuskynnys 2014)
Puron pohjalla välkehtivät jalokivet
Virtaa kuin elämä
Jatkuu näkymättömiin
Pellon laidassa, syksyn viime henkäyksessä
Jossa ladot, heinät ovat menneisyyttä ja kultaa
Kasvaa ruusu
Taianomainen hetki
Kaikki on odottanut
Sinua ja löytymistäsi
Ruusu on odottanut
Iltojen pimenevän
Takkojen syttyvän, kynttilöiden
Ihmisten täyttävän lottolappujaan, haravoivan pihojaan
Se on odottanut hallan tuloon asti
Sinun pakkasruususi
Aukeaa kukkaan
Juuri nyt
Uni
Kauniitkin sadut päättyvät niin, että paha saa palkkansa
Et voi enää huijata itseäsi
Sydämessäsi suret
Sillä tiedät totuuden
Ei kukaan ole läpeensä paha, kenties vain eksynyt polultaan
Jäänyt paitsi lämpöä lapsena
Raahannut jalassaan rautaista palloa
Kun tuomitseminen lakkaa
Mitä jää käteen?
Vain kaunis perhonen, ja sitten sekin katoaa
Elämä on uni vain
Kuvitteellisten vastakohtien taistelutanner
Helähdys ja kaiku
Se loppuu, kun heräät
Kun heräät…
Heräät…
Ihmeiden aika
Älä lennä sitten kun
Älä lennä heti ensi viikolla
Ensi vuonna
Sitten, kun kaikki on valmista
Ihmeiden aika ei ole silloin
Ihmeiden aika on nyt
Lennä siis nyt
Siivet auki nyt!
Elämän tie
Elämä on
Pyöriviä hiekanmurusia
Oivalluksia vuosikausien jälkeen
Lehahtavia muistoja
Tragikoomisuutta
Kukkivia puita
Nautintoa, erotiikkaa
Kirjeitä, joista on väännelty origameja
Parantavia kyyneleitä
Elämä on tie
Hämmentävän kaunis tie
Ei yksikään kylä sen varrella tiedä
Mistä tulit, minne menet
Sen tiedät vain sinä
Kun matka on kuljettu
Kukoistukseen, kuolemaan
Kukoistukseen
Kuolemaan
Niin monta kertaa, ettei juurikaan väliä
Kumpi vaihe on viimeinen
Älä vastaa
Tuntisitko minut, jos luoksesi laskeutuisin. Valkeana kyyhkynä, ihmishahmoni menettäneenä.
Tuntisitko sieluni? Tuntisitko minut lehtien kahinassa? Mieleen juolahtavana hauskana ajatuksena. Tietäisitkö minun olevan läsnä? Sydämessäsi, aivoissasi, avaruudessa.
Älä vastaa, vaan mieti! Älä vastaa, vaan mieti…
.Kaukainen saari
Tässä
Jos lainaat runojani, ilmoitathan myös niiden lähteen, kiitos! 🙂 ❤️ © Riikka Lauanne