Runoja | Atlantinlootus

Tilaa oma uniikki runosi tästä!

Julkaistut runokokoelmani:

Nainen, Viisi heijastumaa, tekijät: Riikka Lauanne, Julia Koskinen, Marja Svanberg, Linda Fischer, Maiju Palin. (antologia, Mediapinta Oy 2019), Raiteillaan (Mediapinta Oy 2017), Siivet (Nordbooks 2015), Kuutamolla (Kustannuskynnys 2014)

Tyttöni mun (Runoantologiasta Nainen, Viisi heijastumaa)

Leikkaat lehdistä kauniita kuvia, keräät puutarhasta lasiin kukkia

Rakastat sadetta, kynttilöitä ja pehmeitä tyynyjä

Ja minä rakastan sinua

Muistatko, kuinka istuimme niityn laidassa?

Heiniä, apiloita, taianomaisia kissankelloja

Koko maailman mahdollisuudet pienillä harteillasi

Pilvet, aurinko ja onnellisuus lipuivat ohitsemme

Ikuisuuden

Kuule, tyttöni mun, ennen kuin tiemme erkanevat tahdon kuiskata

Suru ja haavat eivät koskaan olleet sinun

Olet fenix

Eikä kullan kimallus, ei vetten heijastus

Ei mikään kauniimpaa kuin tuhka siivissäsi

Syvä katseesi, joka on nähnyt elämän

Ruusu (Runoantologiasta Nainen, Viisi heijastumaa)

Puron pohjalla välkehtivät jalokivet
Virtaa kuin elämä
Jatkuu näkymättömiin
Pellon laidassa, syksyn viime henkäyksessä
Jossa ladot, heinät ovat menneisyyttä ja kultaa
Kasvaa ruusu
Taianomainen hetki
Kaikki on odottanut
Sinua ja löytymistäsi
Ruusu on odottanut
Iltojen pimenevän
Takkojen syttyvän, kynttilöiden
Ihmisten täyttävän lottolappujaan, haravoivan pihojaan
Se on odottanut hallan tuloon asti
Sinun pakkasruususi
Aukeaa kukkaan
Juuri nyt

Uni

Kauniitkin sadut päättyvät niin, että paha saa palkkansa
Et voi enää huijata itseäsi
Sydämessäsi suret
Sillä tiedät totuuden
Ei kukaan ole läpeensä paha, kenties vain eksynyt polultaan
Jäänyt paitsi lämpöä lapsena
Raahannut jalassaan rautaista palloa
Kun tuomitseminen lakkaa
Mitä jää käteen?
Vain kaunis perhonen, ja sitten sekin katoaa
Elämä on uni vain
Kuvitteellisten vastakohtien taistelutanner
Helähdys ja kaiku
Se loppuu, kun heräät
Kun heräät…
Heräät…

Ihmeiden aika

Älä lennä sitten kun
Älä lennä heti ensi viikolla
Ensi vuonna
Sitten, kun kaikki on valmista
Ihmeiden aika ei ole silloin
Ihmeiden aika on nyt
Lennä siis nyt
Siivet auki nyt!

Elämän tie

Elämä on
Pyöriviä hiekanmurusia
Oivalluksia vuosikausien jälkeen
Lehahtavia muistoja
Tragikoomisuutta
Kukkivia puita
Nautintoa, erotiikkaa
Kirjeitä, joista on väännelty origameja
Parantavia kyyneleitä
Elämä on tie
Hämmentävän kaunis tie
Ei yksikään kylä sen varrella tiedä
Mistä tulit, minne menet
Sen tiedät vain sinä
Kun matka on kuljettu
Kukoistukseen, kuolemaan
Kukoistukseen
Kuolemaan
Niin monta kertaa, ettei juurikaan väliä
Kumpi vaihe on viimeinen

Älä vastaa

Tuntisitko minut, jos luoksesi laskeutuisin. Valkeana kyyhkynä, ihmishahmoni menettäneenä.

Tuntisitko sieluni? Tuntisitko minut lehtien kahinassa? Mieleen juolahtavana hauskana ajatuksena. Tietäisitkö minun olevan läsnä? Sydämessäsi, aivoissasi, avaruudessa.

Älä vastaa, vaan mieti! Älä vastaa, vaan mieti…

Hetki kauneuden kanssa

Varaa itsellesi hetki

Kauneuden kanssa

Hengitä tuo hetki sisään

Kunnes täytyt

Ilosta onnesta kultahileestä pajunkissoista

Ja koko elämäsi on muuttunut

Kauhtuneet puut nousevat teiden varsilla

Ennennäkemättömään kukoistukseen

Sillä nyt sinä tiedät

Missä lähde on

Taivas aukeaa

Kun taivas aukeaa

Seison kaartuvien pilvien alla

Otan kaiken muutoksen vastaan

Vaikka yritin jouduttaa tätä hetkeä

En mahtanut sille mitään

Ei tehonnut keppi, porkkana eikä moottorisaha

Kun taivas aukeaa, silmät suurina katselen

Jos ohjaan tätä näytöstä

En ole siitä tietoinen

Uusi ihminen

Kun kaadut, se tapahtuu jotta voisit nousta

Ensin polvillesi

Lopulta ylös seisomaan

Näin suorassa, aivan näin pitkä

Et ole ennen ollutkaan

Kun kaadut, jokin loppuu

Vanha polku rapistuu

Kellot seisahtuvat

Sinä hengität

Suorassa, pitkä

Voimakas, yksin

On aika ennen kaatumista

Ja aika sen jälkeen

Sillä maasta nousee

Aivan uusi ihminen

Kenkä

Ilmassa kastepisarat

Pauhaava voimakas koski

Rannan tuntumassa, veden alla

Vanha lahoava nahkakenkä

Pyörteiden vangitsema

Kuinka kauan… Miksi…

Miksi juuri minä

Saan hengittää raikasta vuoristoilmaa

Tuntea auringon aivastuttavan

Nähdä kukkien kukkivan, kurkien nousevan

Nähdä hiekkaiset tiet, grafiitin harmauden ja siintävän valon

Kokea kaikki maailman romuläjät ja rikkaudet

Kipattuna suoraan syliin?

.Kaukainen saari

Löysimme kaukaisen saaren, rannan hiekat ja puut

Simpukat täynnä helmiä

Hiuksissa pisaroita, hengitystä

Ja huulilla nauru

Löysimme onnen ja rikkauden

Rajattoman viljavan maan

Ja kun lapioni laitan multaan

Siitä onneni saan.

Tässä

Tässä minä olen

Eikä sanoin ole helppo kuvailla

Sitä täyteyden tunnetta

Elämän, jännityksen, tuulessa väräjävän timotein oloa

Kuuset ovat korkeita, aurinko lämmittää

Tässä olemme me

Eikä maailmasta mitään puutu

Äiti on riimussa

Mutta minä, minäpä olen vapaa!

Mietiskelijä

Tähtitaivaan alla

Mietiskelijä

Tietää menneen ja tulevan

Ihmiskunnan muutoksen, ajatukset, tuskan

Ei mielipidettä, observoi

Tuhoaa, parantaa

Valkoista valoa hohtaa

Muutoksen turvaaja

Huomiseen

Johdattaa