Anteeksianto on räiskyvän vihan lopputulos, ei hyvyyden ja jalomielisyyden

anteeksianto

Anteeksianto on yksi maailman vaikeimmista kysymyksistä, jonka kanssa moni joutuu taistelemaan. Se on aiheena ristiriitainen, jopa “hajottava”, kun sisäiset totuudet taistelevat keskenään – eikä kumpikaan niistä ole täysin väärässä.

Olen joskus yrittänyt antaa anteeksi vain päästäkseni eteenpäin “alhaisista” värähtelyistä. Ollakseni jo parempi ja jalompi versio itsestäni. Se ei vaan toimi. Kun aikaa on kulunut, on epäoikeudenmukaisuuden tunne nostanut jälleen päätään ja muistuttanut syistä olla vihainen. Niin – SYISTÄ.

Vihalle on aina hyvä syy

Viha on viesti siitä, että jotain pitää muuttaa. Jos ei konkreettisesti (toisinaan mahdotonta, kun jokin on jo tapahtunut), niin sitten henkisellä tasolla.

Tällainen muutos voi esimerkiksi olla, että asiat ja tapahtumat nostetaan vihdoin oikeaan valoon, eikä niitä lakaista enää maton alle “itsestäänselvyyksinä” tai rooleihin kuuluvina.

Toisin sanoen, jos et vaikkapa hyväksy jotain, mitä kumppanisi teki, et enää yritä hyväksyä sitä vain siksi, että “hän on kuitenkin kumppanisi”. Katsot tilannetta laatikon ulkopuolelta ja näet kirkkaasti tapahtumat, tunteet, seuraamukset – ja itsesi.

Sinäkin olet vain aito tunteva ihminen, et sen enempää tai vähempää. Jos yrität loikata anteeksiantoon unohtamalla tämän tärkeän asian, nousee lopputuloksena uutta vihaa.

anteeksianto, syksyn lehdet ripustettuina oksaan.

Anteeksianto on vihan lopputulos

Kuten jutun otsikkokin sanoo, anteeksianto ei ole mikään hyvyyden ja jalouden lopputulos. Päinvastoin, anteeksianto vaatii sen, että kaikki viha, katkeruus, pelko, tuska, tulkinnat ja muu ei-niin-kaunis saa nousta pintaan ja virrata ihmisestä ulos. Jokainen todella anteeksiantanut tietää tämän: sitä ei itse päätetä, koska kaikki on valmista ja viha jo riittää. Se riittää kun se riittää. Sen huomaa kyllä.

Siksi kuvailisin sanaa anteeksianto seuraavasti: Se on tila, jossa vihaa ei enää ole jäljellä. Sitä ei tehdä. Sen voi vain löytää, kuin rantahiekassa kimaltavan simpukankuoren.

Ei ole väliä, miten tai milloin viha on päässyt virtaamaan ihmisestä ulos. Onko se kenties vienyt vuosia tai vuosikymmeniä, onko se ollut passiivista vai aktiivista, tai mitä se on aiheuttanut ihmiselle itselleen. Millään tuolla ei ole väliä anteeksiannon kannalta. Vain sillä on, että viha loppuu, kun se saa virrata loppuun. Kun viha loppuu, sitä ei enää ole. Tällöin anteeksianto on läsnä pysyvämmin eikä vaihtele enää.

Anteeksianto, ruskamaisema

Asioita, jotka voivat auttaa anteeksiannossa:

Listaan tähän muutaman asian, jotka ovat auttaneet minua anteeksiantamaan – eli toisin sanottuna ymmärtämään ja käsittelemään vihaani paremmin:

  • Älä keskity vain siihen, mitä tapahtui, vaan myös miten tulkitsit kaiken. Miltä se sinusta tuntui ja miksi? Näiden kahden välillä on selkeä ero. Keskitymme usein ensimmäiseen pitäen toista itsestään selvänä, vaikka juuri se voisi päästää meidät eteenpäin ja auttaa ymmärtämään itseämme paremmin.
  • Kerro totuus. Miksi et kertoisi? Jos henkilö on jo kuollut, tai et muuten voi tai halua kertoa, voit silti kirjoittaa kirjeen ja polttaa sen. Kertomalla kerrot asian myös itsellesi.
  • Löydä tasa-arvo. Kumpikaan (tai kukaan) ei ole toistaan ylempänä tai alempana. Kaikki muut kuvitelmat ylläpitävät vihaa.
  • Kun rajat on kunnossa ja pitävät, anteeksianto ylipäätään mahdollistuu. Rajat koskevat muitakin ihmisiä, kuin sitä, jota kohtaan tunnemme vihaa. Tuo ihminen toimiikin oikeastaan vain symbolina, joka edustaa laajemmin suhteitamme muihin ihmisiin.
  • Let it be. Anteeksi ei ole pakko antaa. Älä enää yritä antaa anteeksi, kun jokin taistelee yhä vastaan. Älä enää ohita itseäsi, arvokas ihminen. ❤️

Syksy onkin juuri sopivasti vanhan vaiheen kuoleman aikaa. Oletko valmis muutokseen – askel kerrallaan?

riikka

Jos teksti kosketti, jaathan sen myös ystävillesi. 🙏

Tykkäämällä Atantinlootuksesta Facebookissa näet uusimmat kuulumiset ja hajatelmat reaaliajassa.

Yhteistyö: lauanne.riikka(at)gmail.com

Sinua saattaa myös kiinnostaa:

Minulla on oikeus olla onnellinen, vaikka muut eivät olisi

I surrender! Kaiken hyväksyminen on edessä ennemmin tai myöhemmin

Tykkää tai jaa: