Herkkä voi kantaa opittua reaktiota mukanaan – oma tarinani

Herkkä kruunu

HUOM. Atlantinlootus on tullut tiensä päähän ja poistuu pian! Tervetuloa seuraamaan kirjoituksiani osoitteeseen https://flowwolf.fi (laitathan muistiin 😉 ) Löydyn myös instagramista: Elämää Teneriffalla sekä Tietoinen elämä & sensuaalinen naiseus Ja Facesta: https://www.facebook.com/flowwolf.fi

Ymmärrän itseäni. Ymmärrän, miksi reagoin niin vahvasti lapsena (tietämättä sitä silloin.) Olen herkkä eikä minussa ollut vielä sitä turvaa ja voimaa, jonka nyt aikuisena tunnen. (Ja joka on monen vuoden työn tulos, kehutaan nyt vähän! 😉 ) Eikä lapsella kuulu ollakaan. Lapsen kuuluu tukeutua muihin, tuudittua häntä kuljettavaan veneeseen aalloilla eikä suinkaan soutaa ja ohjata itse.

Kun ihminen on herkkä, hän aistii ja kokee hyvin vahvasti. Sen lisäksi, että hän aistii ympäröivää maailmaa ja esim. muiden ihmisten tunnetiloja, hän elää ja kokee voimakkaasti omia tunteitaan ja tulkintojaan.

Tietyllä tapaa tällainen ihminen muuttuu kokemuksekseen. Kokemus on niin vahva, ettei mitään muuta ole. Jos herkkä ihminen heitetään altaaseen, jossa on neliöitä, hänestä tulee neliö.

Jos herkkä ihminen heitetään altaaseen, jossa on neliöitä, hänestä tulee neliö.

Kyllähän sama pätee jokaiseen, mutta herkkyys vahvistaa tuota mekanismia. Se on vähän kuin ihmisessä olisi enemmän tuntosarvia, joiden avulla aistia, mitä ympärillä on. Muilla siinä voi kestää pidempään. Siinä kohtaa, kun muut vasta hieman alkavat kehittää neliömäisiä elkeitä, herkkä ihminen puhuu jo syvältä neliömaailmastaan käyttäen neliöslangia ja uskoo jo itsekin olevansa jos nyt ei syntyperäinen neliö, niin neliö kumminkin.

Sellainen minä joskus olin. Omaksuin asioita suoraan, mutta myös epäsuorasti, omien tulkintojeni kautta. Kun joku tärkeä ihminen teki tai ei tehnyt jotain, minä päättelin siitä (alitajuisesti, huomaamattani koko asiaa), että minä olin arvoton. Ja kun joku oli vihainen tai tyytymätön, sisälläni nousi hälytystila, tietynlainen shokki.

En tiedä, miksi shokki oli ratkaisu aikanaan tai miksi se jäi päälle käypänä ratkaisuna. Voin kuitenkin arvata, että joskus epävarmuuden tunteet ovat liikaa lapselle, ja ylireagoiminen saattaa suojella häntä pahimmalta. Jos uskot, että maailma on suurella todennäköisyydellä hajoamassa, mikään ei voi sinua yllättää ja kaapata. Varaudut pahimpaan, jotta olisit valmis pelastautumaan, mikäli se mahdollista olisi.

Paha vaan, ettei lapsi voi pelastautua. Ei sillä tavalla, että jättäisi veneen uppoamaan keskenään. Vene on hänen elämänsä. Shokki ei sikäli palvele ketään, vaan jää elämään omaa haitallista elämäänsä. Kuolettava tunne toisensa jälkeen. Se yritti tehdä tehtävänsä ja auttaa minua, muttei onnistunut. Sen sijaan se haittasi elämää tuoden pelkoa ja jähmettymistä sinne, missä sitä ei olisi tarvittu.

Reaktio muuntuu terveeksi toiminnaksi

Shokki on reaktio. Olen ollut taipuvainen reagoimaan. Se ei ole tietoista toimimista vaan jotain, mikä “vain tapahtuu”.

Siksi reaktioita on myös vaikea purkaa. Niin kuitenkin tapahtuu jatkuvasti. Jotkut tarvitsevat avukseen hypnoosia, toiset NLP-terapiaa. Ja jotkut muut, joihin kuulun itse, tarvitsevat vain huomata, että jokin itsessä on vain reaktio eikä sittenkään se ainut ja paras ratkaisu tilanteeseen. Ymmärrystä, että vaihtoehtoja on.

Herkkä kotka lentää taivaalla

Kun nyt katson taaksepäin, huomaan, että shokkitila on ollut itselleni kuin koti. Se on tuonut mallin niihinkin tilanteisiin, joissa kaikki tuntuu mahdottomalta ja tiedän, että minun pitäisi toimia, mutten osaa. (Kenties sairaan ja palvelemattoman mallin, mutta tiedäthän sen, kuinka tuttu on turvallista ja mukavaa…)

Nyt kun näen asian läpi, syleilen tietysti uusia väyliä. Tahdon elää virtaavasti, leppeillä aalloilla. Se ei tarkoita shokkia eikä se toisaalta voi tarkoittaa sitäkään, että vihaisuus olisi jotenkin kitketty pois elämästäni ja lähipiiristäni. Vihaisuudella on paikkansa. Kokemani shokkitila teki senkin, että kielsin vihan ja ärtyneisyyden pitkään itsessäni. Silloin se oli helppo tuomita muissa ja haikailla elämän perään, jossa tuota ilmiötä ei yksinkertaisesti olisi. Mutta enää pitkään aikaan en ole voinut tehdä niin. Tahdon antaa kaiken virrata. Ja vastata tuossa virrassa tapahtuviin satunnaisiin räiskähdyksiin tietoisella toiminnalla, en reaktiolla.

Action vs. reaction

Englanninkielessä on kuvaavat sanat action ja reaction. Ne ovat lähellä toisiaan ja silti niin kaukana!

Actionia voisin kuvailla rajojen laittamisena, sen kertomisena, missä mennään. Jaloilla ja teoilla äänestämisenä. Tietoisuudesta kumpuava action on tervettä tarpeellista toimintaa.

Haitallisempi reaction puolestaan tapahtuu silloin, kun tunteeseen vastataan tunteella, tehden ylilyöntejä ja kokien maailmanloppua ja sen jälkeen palataan takaisin elämään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Antaen saman toistua ja toistua… Toivoen parasta ja kokien pahinta.

Sellainen elämä ei ole minua varten. Eikä sinua.

Herkkä ihminen, sitkeä shokkitila

Kun katselen taaksepäin, näen jo pitkään muuntaneeni reaktioitani terveeksi toiminnaksi. Olen laittanut rajoja ja todistanut ne seisomalla sanojeni takana. Olen tiedostanut yhä selvemmin, ettei toisten pettymys minuun ole vaarallista. Silti jossain määrin shokkitila on pysynyt. Muiden ihmisten ynseys, penseys ja ärtyneisyys ovat tuntuneet siltä kuin olisin ruusu, jonka terälehtiin heitetään happoa. Se tuntuu naurettavalta, enhän ole mikä tahansa hauras, vapiseva ja kuolemaisillaan oleva ruusu, vaan ihka oikea säteilevä rokkiruusu, jossa on voimaa ja sellaistakin särmää, joka joskus ilmenee ynseytenä, penseytenä ja ärtyneisyytenä (luit oikein!).

Olen siis yliherkistynyt täysin luonnolliselle asialle, joka ilmenee (jossain määrin) minussa itsessänikin. Ylireagoinut. Aikoinaan koin tietyt tapahtumat vaarallisiksi ja tuo kokemus sitten vain jatkoi elämäänsä.

Toki universumi jo pitkään yritti havahduttaa minua eri tavoin. Kun en huomannut minussa syntyvää vahvaa reaktiota, sain erityisherkän koiran, joka pelkäsi ärtynyttä äänensävyä. Se ei ainoastaan mennyt sängyn alle piiloon aina kun alettiin puhua “vakavaan” sävyyn, vaan riidan päätteeksi se meni shokkiin ja sai kohtauksia! Ihan totta se kiidätettiin päivystykseen ja meikäläinen ei tajunnut edelleenkään mitään! Sokea mikä sokea. (Niin ei muuten enää tapahdu, mikä on ihanaa koko yhteisölle. Riidat ovat laantuneet – olemme oppineet keskustelemaan oikein ja käyttämään aikalisää.)

Koska kaikki on mahdollista, universumi olisi myös voinut pitää minut suhteellisen rauhassa, mutta tietenkään niin ei ollut tarkoitettu. Se ei olisi palvellut parantumistani. Sen sijaan olen joutunut taistelemaan läpi oikukkaat ihmiset ja aina vain törmäämään omaan reaktiooni – Ei sillä, etteikö muissakin olisi ollut vikaa. Rajoja on asetettu urakalla, mutta silti siellä kaiken takana oli odottamassa lapsuuteni minä, joka roikotti käsissään vanhaa traumaa.

Herkkä kotka lentää

Yksi ainoa sessio

Lopulta yhden ainoan taideterapiasession (ohjaajana minä itse) myötä kaikki laskeutui kohdilleen. Reaktio näytti todelliset kasvonsa ja silloin tiesin sen olevan mennyttä. Samalla tunsin taianomaisesti, kuinka olin jo parantunut.

Nyt jos koskaan en malta odottaa seurauksia, kun elän pidemmälle vapaana ihmisenä:

En ole vapaa vain menneisyydestäni, en vapaa vain joistain ihmisistä, joista haluan olla vapaa. Olen vapaa siitä ohjelmoinnista, jota kannoin sisälläni lähes koko elämäni. Vapaa omasta itsestäni, versiosta, joka olin!

Kun vielä tarkastelen laatikon ulkopuolelta, lieneekö sattumaa, että olen miltei koko ikäni kärsinyt (autoimmuuni) reaktioista? Olen reagoinut joitain omia osiani kohtaan kuin ne olisivat vaarallinen vihollinen! (Oh dear!)

Joskus elin jännityksessä ja mietin, mitähän ikävää seuraavaksi voisi sattua. Mutta se ei ole todellisuuteni enää. Koen itseni linnuksi, joka kohoaa tuuleen itsestään. Ilman taistelua ja työtä, vain pitämällä siipiä sopivasti auki.

Riikka

Atlantinlootus on tullut tiensä päähän ja poistuu pian! Tervetuloa seuraamaan kirjoituksiani osoitteeseen https://flowwolf.fi (laitathan muistiin 😉 )

Löydyn myös instagramista:

Elämää Teneriffalla

Tietoinen elämä & sensuaalinen naiseus

Ja Facesta:

https://www.facebook.com/flowwolf.fi

Tykkää tai jaa: