I surrender! Kaiken hyväksyminen on edessä ennemmin tai myöhemmin

Ensinnäkin anteeksi miehelleni, jolta nappasin otsikkoon I Surrender-kappaleen, kun hän sitä lauloi. Tai oikeastaan kiitos. Laulusta riippumatta tämä teema on ollut viime aikoina nostettuna minun ja uskoakseni hyvin monien muidenkin elämässä. Kun hyväksyt elämän sellaisenaan. Menneisyyden. Nykyisyyden. Ärsyttävät jutut. Epävarmuuden ja epätietoisuudenkin. Kaiken hyväksyminen vaatii tietynlaista antautumista.

Kyllä minä hyväksyn elämäni, ajattelee moni. Olemme kuitenkin helposti sokeita sille, että kun samaan aikaan yritämme mielessämme muuttaa jotakin asiaa tai ihmistä, emme hyväksy. Totaaliantautumiseen liittyy irtipäästäminen ja irtautuminen koko asiasta. Tietynlainen toivosta luopuminen.

Vaikka toivo on yksi elämän tärkeimpiä asioita, se voi väärässä paikassa olla myös haitallista (kuten pohdin puolitoista vuotta sitten.) Toisinaan korressa roikkuminen voi estää rantautumisen uuteen paikkaan, joka olisi paljon parempi paikka.

Ei kukaan toki tahallaan roiku turhassa toivossa vastoin onneaan. Se tapahtuu salakavalasti, kun muita vaihtoehtoja ei vielä pysty näkemään. Joskus vaihtoehdot ovat ihan nenän edessä, mutta niitä ei vain näe, kunnes jotain merkittävää tapahtuu.

Kaiken hyväksyminen - pinkki ja keltainen kukka

Kun irtipäästämme muutoksen odottelusta, jää jäljelle se, mitä voimme itse tehdä. Tässä ja nyt. Oikeastaan koko elämä tapahtuu vain tässä ja nyt. Kuinka monesti olemmekaan siitä luopuneet sen vuoksi, että odotamme ensin tapahtuvan jotain!

Kaiken hyväksyminen toimii omaksi parhaaksemme. Kun huomaamme todelliset vaihtoehdot, voimme vihdoin alkaa elää tätä hetkeä, sen sijaan, että eläisimme surullisina haavekuvaa, joka ei ole totta.

Kaiken hyväksyminen on yhtä aikaa helppoa ja vaikeaa

Simppeliä ja joskus myös raastavaa. Surullista, mutta helpottavaa. Iloa tuottavaa.

Ajattelin avata muutamia asioita, joita minun on ollut vaikea hyväksyä. Niitä ovat:

Se että muut odottavat minulta jotain ja en vastaa näihin odotuksiin. Sen sijaan, että tämä olisi jokin muutettava tai kaihertava asia, tämä on uusi perusasia. En voi kontrolloida muiden odotuksia, vain omia valintojani.

Se että ei löydy ihmistä, josta pitäisin aina ja joka sekunti. Kivulias tosiasia meidän jokaisen kohdalla. Kun tämän hyväksyy, laskee odotukset inhimilliselle tasolle ja onni löytyy taas. On ok olla eri mieltä tai rasittua.

Kehoni ei muuksi muutu. Selluliitti, jalkojen verisuonet, mitä näitä nyt on. Ei niin pahoja asioita ja niin ihanaa päästää irti!

Lapsuuden kärsimykset. Oli mitä oli. Meni jo. (Huom. olen käsitellyt elämääni vuosia.) Nyt on nyt.

Kaiken hyväksyminen - tyttö puhaltaa voikukkaa

Teot, joita kadun. En voi poistaa mitään. On hyväksyttävä kaikki ja ymmärrettävä, että olen silti ihana ihminen! Uusi taso ei ole tuominta ja maton alle lakaisu, vaan integrointi ja sen ymmärtäminen, ettei kukaan ole virheetön.

Tulevaisuuden epävarmuus. En tiedä, mitä henkilökohtaisessa elämässäni nurkan takana lymyää. Sitä ei tiedä kukaan, luulemme vain niin. Uskon kuitenkin hyvään. Antaudun sille, ettei kaikkea voi tietää.

Irtipäästämisen aikaa

Pääsiäinen on otollista aikaa kulkea kuvainnollisesti kärsimyksen läpi kuolemaan ja lähteä sitten uuteen nousuun. Mitä asioita sinun tulisi hyväksyä omassa elämässäsi?

Ihanan rakkaudellista ja pehmeää, pinkkiä ja vaaleansinistä pääsiäisen aikaa!

riikka

Tykkäämällä Atlantinlootuksesta Facebookissa näet uusimmat kuulumiset ja blogipostaukset.

Sinua saattaa kiinnostaa myös:

Unelmaelämä ei odota: nyt tai ei milloinkaan

Nainen, hae arvostus sisältäsi, ei ulkoa

Hyvä kuuntelija, harvinainen luonnonvara

Tykkää tai jaa: