Itsen rakastaminen ei ole hauska optio vaan vakava velvollisuus: 3 parasta perusteluani

itsen rakastaminen nainen puhaltaa konfettia

Mitä pidemmälle tätä elämää kuljen, sen selvemmäksi yksi asia on tullut: Sinun on rakastettava itseäsi. Eikä itsen rakastaminen oikeastaan ole jokin “kiva mahdollisuus” tai optio, johon tarttua tuonnempana.

Ei, kyseessä on suoranainen pakko. Tarve, joka huhuilee sisälläsi, kunnes tulee täytetyksi.

Kyseessä ei ole hauska harrastus, jota puuhastella hieman silloin ja tällöin vaan paremminkin sitoutumista vaativa työ. Anteeksi, sanoinko vakava työ.

Miksi sitten näin on, siitä haluan kirjoittaa juuri nyt:

1. Siitä elämässä on kyse

En usko, että elämän tarkoitus on tehdä hieno “suoritus”, joka näyttää ulospäin hyvältä, mutta jossa pinnan alle jää ongelmallisia asioita, sillä emme koskaan rohjenneet heittäytyä itsemme puolelle ja alkaa selvitellä onnellisuutemme saloja.

itsen rakastaminen, poika loiskuttaa lammikossa

Uskon, että elämän tarkoitus on virrata. Vaikka itsen rakastamisen tiellä olisi alunperin montakin muttaa ja patoa, virta vähitellen tekee tehtävänsä. Löytää reittinsä. Virtaus on itse asiassa niin tärkeää, että jos estämme virtaamme virtaamasta, sairastumme. (Silti sekin on vain hyvä asia, koska sairaus muistuttaa meitä siitä, ettei kaikki ole hyvin!)

Uskon, että kun virtaamme elämän syövereissä ja kohtaamme (usein perityt/opitut) pelkomme, aito itsearvostus syntyy. Aito rakkaus. Ja kun tuo rakkaus saa syttyä sisällämme, kaikki muuttuu valoisammaksi, lämpimämmäksi. Paremmaksi. Asetamme rajamme, luomme hyvää tervettä elämää tässä ja nyt. Silloin suhtaudumme muihin paljon rakastavammin kuin koskaan ennen (se tulee automaationa). Joten mistä muusta elämässä olisikaan kyse ellei itsen rakastamisesta?

2. Itsen rakastaminen vapauttaa potentiaalisi

Uskon henkilökohtaisesti sielun kiertoon, mutta oli miten oli, tämä kyseinen elämä on väistämättä yksi ja ainoa. Ja se on nopeasti eletty. Olen havahtunut viime aikoina yhä vahvemmin siihen, kuinka surullista on antaa pelkojen jyllätä sen sijaan, että valitsisi ennemmin itsensä ja tulisi kaapista asian kuin asian suhteen. Kuinka onnetonta on jättää jokin asia tekemättä siksi, ettei vielä osaa olla itselleen se tuki ja turva, jota jokainen meistä tarvitsee.

Koen, että itsen rakastaminen on nimen omaan sitä, että annamme hahmomme räjäyttää ovia, kokeilla ja avautua loistoonsa. Koko potentiaaliimme. Se vaatii suurta luottamusta. Joillain meistä on hyvät taustajoukot, upea ulkonäkö, ilmiömäinen kyky tai jokin muu valtti taskussaan, johon tukeutua hieman. Silti niidenkin kaikkien merkitys jää hyvin kauas taakse itsen rakastamisen vahvasta kannattelevasta voimasta. Kun rakkaus on meissä itsessämme, sisällämme, se on kaikkialla, sillä elämme sitä todeksi ja näemme kaiken siitä käsin.

itsen rakastaminen, nainen ja avaruus

3. Peloton elämä on hauskaa

Ilo ja viihtyminen ovat niitä asioita, jotka ylipäätään tekevät elämästä elämisen arvoista, eikö? Oman kokemukseni mukaan nämä asiat kasvavat huomattavasti, kun turvan tunne ihmisessä kasvaa. Kun koko ajan ei tarvitse olla varuillaan, ilo kumpuaa esiin ihan luonnostaan. Se on sen perusominaisuus: ilo haluaa tulla luoksemme.

Turvan tunne linkittyy vahvasti itsen rakastamiseen. Ilman itsen rakastamista emme ole turvassa, vaan kaiken maailman sivaltavien kritiikkien armoilla. Itsen rakastaminen tekee sen, ettei kritiikit määrittele enää elämäämme. Ne voivat osuakin, mutta se on vähän sama kuin viinirypäle, jotka osuu vuoreen. Vöi vöi.

Vaikka sanon itsen rakastamisen olevan vakava vaativa työ, itse elämän ei kuitenkaan soisi sitä olevan. Mitä enemmän rakastamme itseämme, sitä vähemmän suoritamme elämää tai leivomme pakkopullia, jotka eivät ole itsemme valitsemia. Kun opettelemme näkemään itsemme lempeyden silmin ja seisomaan oman itsemme parhaina kannustusjoukkoina, elämä on yhä kevyempää ja mieluisampaa.

Eivätkä sadut ole satua. Ainakaan siinä kohtaa kun kirjoitetaan, että ja niin he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti.

Nuo lauseet kertovat minusta ja sinusta. Ne kertovat polusta, jonka me kerran valitsimme.

Riikka

Joko seuraat Atlantinlootusta Facebookissa ja Instagramissa?

Teen ystävä

Tykkää tai jaa: