Kipuileeko menneisyyden särö yhä sisälläsi? – Toipuminen on mahdollista

särö pallo

Ystäväni. Haluan jakaa sinulle jotain, mitä olen tajunnut omasta itsestäni. Kun me ihmiset saamme jonkinlaisen kolhun tai trauman, tuo särö jää meihin pysyvästi, kunnes sen kohtaamme ja korjaamme. Kolhu jää meihin hyvin konkreettisena eikä ainoastaan yhdellä tasolla, vaan lukuisilla: psyykkisellä, fyysisellä, emotionaalisella, energeettisellä jne.

Puhutaan, että ihminen on kokonaisuus, jonka eri osa-alueet vaikuttavat toisiinsa, mutta vien tämän paljon pidemmälle. Uskon, että eri osa-alueet on ennemminkin saman asian eri ulottuvuuksia, jotka vastaa toisiaan lähes täsmällisesti. Kuin heijastuksia yhdestä ja samasta asiasta: omasta ytimestä ja siellä koetusta.

Joku kokee kipua niin sielussaan kuin ruumiissaan. Joku toinen kenties vain ihmissuhteissaan, mutta huomaamatta, pinnan alla, se linkittyy tämän ihmisen menneisyyteen, omakuvaan ja syvimpiin toteutumattomiin tarpeisiin.

Ja niin edelleen.

Koen, että myös sellaiset terveysongelmat, joiden on vaikea kuvitella liittyvän kolhuun sielussa, voivat todellakin niin tehdä. Usein ajattelemme liian eriyttävästi ja laatikoiden, kuin mikään ei liittyisi mihinkään. Kuin kaikki olisi sattumaa ja meillä on yksinkertaisesti huono tuuri. Pah! Entä jos kaikki liittyykin kaikkeen?

särö ikkuna

Entä jos kaikki liittyykin kaikkeen?

Särö Pirstaleinen (<- kiva nimi? :’D)

Usein tarkastelemme itseämme vanhan kautta – siten kuin olemme aina tottuneet asiat näkemään. Joskus uuden avautuminen voi vaatia uudenlaista katsantotapaa, avoimuutta nähdä toisin. Lisähaastetta luo se, että harvemmin olemme kunnolla tietoisia menneisyyden säröistä itsessämme. (Jos olisimme, ne olisivat jo lähteneet parantumaan.)

On eri asia tietää, mitä joskus tapahtui kuin se, millaisia prosesseja, otaksumia ja malleja tuo kyseinen tapahtuma on meihin jättänyt. On vaikea nähdä, missä kohtaa oma maailmankuva on lähtenyt vääristymään haitallisella tavalla. Elämmehän sitä ainoana todellisuutenamme.

Särö ei koskaan ole pelkkä fyysinen tai henkinen tapahtumaketju, vaan sen monimuotoinen lopputuote. Shokkitila, häpeä, huonommuudentunne, peittelyntarve, kauna tai muu tunne – usein kaikki nämä yhtä aikaa. Särö voi olla kokemuksena niin vahva, että se värittää kaikkea elämässämme. Emme välttämättä ole yhtä rohkeita ja heittäytyväisiä sen vuoksi. Se saattaa estää meitä tekemästä oikeita valintoja ja toteuttamasta itseämme.

Menneisyyden särö voi estää sisäisen turvan ja rauhan kokemuksen. Vaikka kaikki hyvät elementit olisivat ympärillämme, jokin sisimmässä saattaa silti huutaa turvattomuutta ja vääryyttä. Suoranaista, jopa fyysistä, kipua.

Eikä meillä ole lopulta muuta vaihtoehtoa kuin ottaa se vastaan. Antaa sen jupista riiminsä rupiset.

Särö näkyviin

Tietoisuuden polku meditaatioineen on avannut näköalaa omaa särööni. Toisin sanottuna siihen, millaisia tunteita kehossani kannoin ja millaisia uskomuksia ja harhaluuloja muodostin. (Ja niitä muuten riittää!) Toimimalla rikkinäisestä minästä käsin loin jatkuvasti lisää kärsimystä: sitä tuttua, minkä tunsin. Elämää, jonka mukaan en olisi parhaimman arvoinen.

Mitä enemmän olen tullut säröstäni tietoiseksi, sitä enemmän se on parantunut. Työtä kuitenkin riittää, täytyy pysyä valppaana ja kohdella itseä hyvin. Vapautuakseen täytyy ymmärtää, mistä vapautuu.

Iloitsen siitä, että nyt työstän nyt jo erilaisia säröjä. En tutki enää, miksi kärsin, vaan esim. miksi en vielä hohda (paitsi että hohdanpas 😉 ). Työstettävät asiat ovat siirtyneet elintärkeistä vähemmän tärkeisiin, mm. seksuaalisuuden traumoihin. Sellaisiin, joiden kanssa olisi mahdollista elää helposti lopun ikäänsä… Nyt kuitenkin ymmärrän, että hyvinvointi ja itsetuntemus voivat laajentua laajenemistaan. Vain taivas on rajana. Vain elämän pituus.

särö turkoosi lasinpala
Joskus särömme voivat olla kauniita opettavaisia tarinoita

Kokonaisvaltainen parantuminen

Kun särö paranee ja pienenee ihmisessä, se tekee niin ihmisen kaikilla tasoilla.

Kun alat vaalia itseäsi, kehosi voi (mitattavasti) paremmin. Sielusi iloitsee. Tunnet parempia tunteita. Värähtelet korkeammalla taajuudella. Sosiaaliset suhteesi paranevat (tai päättyvät ollessaan haitallisia.) Ja niin paljon muuta!

Olet rohkeampi ja elät vihdoin itsesi näköistä elämää. Olet ihana haavoittuvainen aito ihminen etkä tarvitse enää suojaksesi haarniskaa ja kahtatoista sapelia….

Uskon, ettei ole mahdollista haavoittua eikä niin ollen myöskään parantua vain yhdellä tasolla, sillä tällaiset asiat ovat kokonaisvaltaisia. Joten jos allergiasi tipahtaa pois kun olet hoitanut omaa säröäsi tai jos ihmissuhteesi korjaantuvat ihanteelliselle tasolle, se ei suinkaan ole sattumaa. Tai jos tunnet halua laulaa ja tanssia kadulla sateessa (tee se!), kyseessä ei välttämättä ole satunnainen päähänpisto. Kenties jokin sinussa on eheytymässä ja tunnet sen nahoissasi.

Tai sitten sinulla todellakin on vain satunnainen päähänpisto. Mistä minä tiedän.

Yhden asian haluan kuitenkin sanoa: Särölle ominaista on patoutettu luovuus ja lahjakkuus. Kyvykkyys, joka ei aivan pääse pintaan. Särölle ominaista on ajatus, että voin laulaa ja tanssia milloin tahansa, kunhan siltä tuntuu. Ja se, ettei tuota tunnetta vain koskaan tuppaa tulemaan. Särö tekee ihmisen vakavaksi ja varovaiseksi. Kylmäksi ja niin harkitsevaksi, että lauseet jäävät sanomatta. Tai niin hätäiseksi, että puhumme liikaa, kun tarvittaisiin pelkkää silmiin katsomista.

Siksi otan sen vakavasti. En tarkalleen tiedä oman säröni tasosta tällä hetkellä (sen, jota olen käsitellyt vuosia), mutta tunnen kuin sen jäljelle jääneet pienet palaset hohtaisivat oranssina (laavana?) ja olisivat jo sulautumassa takaisin massaan. Siihen ehjään ja onnelliseen, joka joskus olin.

Jos sinä tunnet menneisyyden särön vielä sisälläsi, tiedä yksi asia.

Sitä ei voi ylittää

Sitä ei voi alittaa

Sitä ei voi kiertää

Täytyy mennä läpi

Riikka

Seuraathan minua jo instassa ja facebookissa?

Nosta itsellesi täysin ilmainen luonnon viesti!

Tykkää tai jaa: