Äitiys lapsettomuuden jälkeen – ajatuksia

äitiys

Äitiys on minulle kuin kermakakku mahtavan aterian päälle. Elämän runsautta, jotain ihanaa ja houkuttelevaa.

Katsoessani taaksepäin olen kuitenkin valtavan onnellinen siitä, että tahattomasti lapsettomana löysin lopulta elämän hyvyyden. Se tuntuu paljon vaikeammalta ja suuremmalta saavutukselta kuin äitiys, joka loppupeleissä tapahtuu kuin itsestään, omalla painollaan.

Äitiys palkitaan, lapsettomuutta ei

Kun tulet äidiksi, saat kukkia ja lahjoja, onnitteluja. Kun et tule äidiksi vaikka haluaisit, et saa mitään. Saat verikokeita ja operaatioita. Se on vähän sama kuin se, että rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy. Äiti saa sentään vauvan, joten loogisesti kukkien pitäisi mennä lapsettomalle. Mutta elämän logiikka ei mene niin. Usein tahattomasti lapsettomalla on kaverinaan masennus, suru, menetys, hylkäämiskokemus, riittämättömyys, merkityksettömyys. Sen päälle –  sopivana jatkumona – on usein kipuja ja tuskia. Näin elämän logiikka toimii, valitettavasti.

Toisaalta tässä logiikassa on hienoa se, että kun tahattomasti lapseton (tai kuka tahansa kärsivä) alkaa keskittyä pieniin hyviin asioihin, ne alkavat lisääntyä. Kun lapseton alkaa parantaa omaa sisintään, hänen maailmansa alkaa parantua. Voi käydä niinkin, että lapsettomuuden myötä ihminen saa käsiteltyä koko elämänsä kuntoon. Lapsuustraumoista lähtien. Niin että aikaisemmin ennustettavissa ollut elämänkaari kräksähtää auki ja koko loppuelämä suuntautuu kirkkaaseen tähtipölyyn. Silloin ei ole enää niin paljon väliä, oliko vierellä kulkemassa oma lapsi vai kenties joku muu.

äitiys, kukka

Liian positiivinen lapsettomaksi

Minulle kävi juuri niin. Minut “potkittiin” ulos lapsettomien ryhmästä, koska kirjoitin aiheesta liian positiivisia blogipostauksia, jotka saivat minut voimaan paremmin ja paremmin. Viesti minullepäin oli, että anna meidän rypeä. Kuin en olisi reilusti yli vuosikymmenen taipaleella tiennyt siitä mitään! Olin ehtinyt olla ryhmässä vasta kuukauden ja olin jo huomannut, kuinka masentava se oli, ja kuinka huonoa sen uskomukset itselleni ja muille tekivät.

En silti sano, että surua voi ohittaa. Ei sitä voi. Sanon vaan, että onneksi aloitin lapsen toivomisen aikaisin, niin ehdin tehdä sen valtavan työn, jonka selviytyminen ja transformaatio vaatii. Oman kokemukseni mukaan työ alkaa silloin, kun surua ja tuskaa on kestänyt liian monta vuotta, etkä jaksa sitä enää. Tarvitaan aina se jokin piste, mistä kaikki lähtee taittumaan. Monilla sitä ei koskaan ehdi tulla.

Uniikki kokemus

En tiedä, onko äitiys sen erilaisempaa pitkän lapsettomuuden jälkeen, koska kokemusta ei muusta ole. Jotenkin uskon äitiyden olevan niin suuri elämää mullistava asia, että periaatteessa se tausta, mistä siihen saavut, jää pian merkityksettömäksi tai korkeintaan sivurooliin. Ehkä osaat arvostaa kokemusta enemmän tai sitten et. Uskon, että tyytyväisyys korreloi vielä enemmän sen kanssa, miten tyytyväinen olet elämääsi muutenkin.

Monenlainen äitiys

Äitiys on minulle kermakakku. Se on puhtaasti ilahduttava asia, joka tekee elämästäni entistä ihanampaa ja taianomaisempaa. Jollain toisella sen tilalla on muuta, ja onni voi olla sama.

Lapsen myötä itselleni vahvistui tieto siitä, että olen itse asiassa ollut äiti jo neljä vuotta. Lemmikeilleni. Olin tiennyt sen aina, mutta nyt epäilykset hälvenivät. Olen siis tänä vuonna saanut kolmannen lapseni, en suinkaan ensimmäistä! Jonkun toisen lapsi puolestaan voi olla tärkeä tutkimustyö. Tai suosittu instagram-tili. Tai joku muu. Minullekin Atlantinlootus on eräänlainen lapsi, jota teen rakkaudella, joka lisää elämääni merkityksen tunnetta ja jonka kehittymisestä tunnen ylpeyttä. Näitä asioita me todellisuudessa haluamme kokea. Eikä oma biologinen lapsi ole siihen missään tapauksessa ainut tie. Vaikka ihana tie onkin.

Tammikuun lopulla syntynyt vauvani säihkyy nyt elämäni keskiössä. Todellisuudessa hän ei ole lapsi, hän on kokonainen universumi. Siltikään hän ei ole asia, joka tekee elämästäni hyvää. Kaikki elämässäni on hyvää. Ja siksi vain lisää hyvää voi tulla. (Muista elämän logiikka!)

Ikuinen lapsesi

Olipa sinulla kuinka monta lasta tahansa, silti tärkein ja ikuinen lapsesi ja sinua varten annettu projektisi katsoo sinua peilistä. Ja mitä paremmin hän voi, sitä paremmin menestyvät muutkin lapsesi.

Siksi haluan ojentaa nämä kukat sinulle näin äitienpäivänä, olitpa sitten äiti tai lapseton. Onnea Sinulle! Sinä olet tärkein. Tiedä se!

riikka

Atlantinlootus on myös instagramissa ja facebookissa! Joko seuraat?

Pandafeet.fi

Tykkää tai jaa: