Syyt, miksi minusta ei tullut tutkijaa (eikä edes taiteilijaa)!

tutkija

Opiskelin ja valmistuin juuri positiivisen psykologian maisteriksi (MSc in Applied Positive Psychology) ja olen siihen nähden kirjoittanut aiheesta äärimmäisen vähän jos ollenkaan. Miksi näin? Eikö tutkija sisälläni haluakaan esittäytyä?

Koen, että blogikirjoituksissa haluan tuoda esiin aina jotain omakohtaista. Positiivinen psykologia ei ole filosofia eikä tapa “toteuttaa” psykologiaa. Positiivinen psykologia on puhtaasti tieteellistä tutkimusta asioista, jotka edistävät ihmisen hyvinvointia.

Tutkimus on tutkimusta. Valtavasti työtä ja protokollaa, vain osa tuottaa oletetun lopputuloksen – kuten kuuluukin. Eikä yksi löydös ole koskaan kaiken muuttava, vaan osa suurta valtamerta.

Totta kai voisin kirjoittaa juttuja, joissa esittelen näitä löydöksiä, mutta toisaalta se olisi vain jonkin toistamista. Siitä puuttuisi sielu. Ja minä taidan ennen kaikkea olla sielukas kirjoittaja.

(Olen tutkinut itsenäisesti paljon muitakin hyvinvointiin liittyviä aiheita, kuten vaikkapa paastoa, autoimmuunisairauksia ja kasvien lääkinnällisiä ominaisuuksia. Yhden jutun olen kirjoittanut pätkäpaastosta, mutta muuten tutkimus on aika lailla pöytälaatikossa. Tiedon kunnollinen esittäminen vaatii paljon, ja olen liian mukavuudenhaluinen tehdäkseni sen lähteineen päivineen. Liian liihottelevainen keskittyäkseni vain siihen.)

Olemme uniikkeja yksilöitä

Positiivista psykologiaa opiskellessani perehdyin mm. maalaamisen terapeuttiseen voimaan ja myöhemmin lemmikkien vaikutuksiin iäkkäämmässä väestössä. Vaikka kummallakin näistä asioista on todettu selkeä positiivinen vaikutus ihmisen hyvinvointiin, löytyy aina myös tutkimuksia, jotka eivät asiaa puolla. Ehkä ne mittaavat vääriä asioita kuten sykettä tai stressihormonia, kun parempi olisi kysyä, miltä sinusta tuntuu.

Ehkä ne epäonnistuivat toteutuksen suhteen, ja jokin muu tapa tai ympäristö olisi ollut suotuisampi. Mutta toisaalta – ehkäpä joitain ihmisiä ei voisi vähempää kiinnostaa maalaaminen tai joku suloinen eläin. Ehkä olemme sittenkin yksilöitä, ja aina löytyy joku, johon löydökset eivät päde.

tutkija, vuoristo

Periaatteessa tämän ei tarvitse olla ongelma. Jos ajatellaan vaikkapa lääketiedettä, niin tuskin kaikilta potilailta voidaan odottaa 100% parantumista ennen kuin lääkkeen parantava teho voidaan todeta. Jossain menee raja, jonka ylityttyä löydöstä on vaikea kieltääkään.

Periaatteessa hyvin perustellut yleistykset eivät haittaa minua, mutta käytännössä en ole varma, haluanko elää ja ammentaa yleispätevästä yleistysten maailmasta. Eihän kukaan meistä ole oikeasti Matti Meikäläinen. Tiedän, kuinka uniikkeja yksilöitä olemme, ja juuri siitä haluan myös kirjoittaa.

Siihen, mikä lisää ihmisen hyvinvointia, vaikuttaa moni henkilökohtainen asia. Tausta, tottumukset, mieltymykset, traumat. Oletko introvertti vai ekstrovertti, enemmän tai vähemmän herkkä ja niin edelleen. Olen huomannut, että se mikä pätee moniin, ei pädekään minuun. Se vie pohjaa pois yleispäteviltä ohjeilta.

Tutkija joutuu todistamaan

Yksi syy, miksi minusta ei tule tutkijaa, on todistustaakka. Tahdon ilmaista oman totuuteni flowssa, ilman a) suurta vaivaa ja vuosien taustatyötä, ja b) väittelyä ja todistetaakkaa. Samalla ymmärrän, että vaikutukseni maailmaan jää tietylle tasolle. Toisaalta tämä minulle luontainen taso on todennäköisesti juuri se, jossa vaikutukseni on paras – ja todennäköisesti jopa laajin.

Onneksi olen ymmärtänyt senkin, ettei minun tarvitse mitenkään erityisesti vaikuttaa maailmaan. Riittää, että olen vain oma itseni. Himo tulla joksikin on vähentynyt dramaattisesti. Sen paikalle on tullut kasvava tieto siitä, mikä olen, käsittäen myös tulevaisuuden minää…

Oman totuuden etsiminen

Toinen syy, miksei minusta tule tutkijaa, on se, etten kannata pelkkiä valmiita vastauksia, vaan oman polun ja totuuden etsimistä. Ja vaikka kummallekin on paikkansa, vetää jälkimmäinen minua puoleensa paljon vahvemmin. Olen ns. rajatiedon edustaja ja puolestapuhuja.

tutkija, spiraali, joka laskeutuu taivaalta

Totesipa tiede mitä vain, se ei ole kaikki. Einstein latasi tietonsa tuntemattomasta pilvestä. Tiedon, josta iso osa pystyttiin todistamaan vasta hänen aikansa jälkeen. Emme tarvitse aina vain tuttua ja tiedettyä, vaan myös aitoutta, lapsenkaltaista vilpittömyyttä ja vastaanottokykyä uudelle, tuntemattomalle.

Ei tutkija vaan Riikka

Toisaalta ei minusta pitänytkään koskaan tulla tutkija, vaan taiteilija. Mutta lopulta päädyin taideterapeutiksi – ja sitten vain Riikaksi. Huomasin, että kaikki opiskeluni ja valintani tukivat sitä, miksi olin tullut ja tulossa.

Tämä pätee ehdottomasti myös positiiviseen psykologiaan. En voisi kuvitella kiinnostavampaa tieteenalaa! On kunnia, että olen saanut kerryttää hyvinvointiin liittyvää tietoutta (joka tosin alkoi jo vuosia ennen opiskeluani ja jatkuu varmasti aina). Tämä kaikki auttaa minua toimimaan itseni ja muiden hyväksi. On vain niin paljon, mitä hyvinvoinnin puitteissa pitäisi tutkia, eikä yksi elämä riitä kaikkeen. Itseäni kiinnostaisi mm. selvittää, millaiset vaikutukset radikaalilla rehellisyydellä on ihmisten onnellisuudelle. Silloin minulla olisi jotain, mihin viitata blogiteksteissäni.

Viittaisin tietenkin aina omaan tutkimukseeni kaikenkattavana ja ainoana oikeana. ? Mutta koska tämäkin juoni on nyt paljastettu, jää minulle enemmän aikaa vain nauttia elämästä ja syödä pipareita.

riikka

Tykkää Atlantinlootuksesta Facebookissa ja näet uusimmat julkaisut reaaliajassa.

Sinua saattaa myös kiinnostaa kirjoitukseni:

Kolme hyvää asiaa, jotka tapahtuivat sinulle tänään

Elämä ilman televisiota – aikaa mietiskelylle ja luovuudelle

Olet huonekasvi – puhu itsellesi kauniisti niin kukoistat

Nosta itsellesi luonnon viesti!

Tykkää tai jaa: